Kolumni
Tilaajille

Kahden tapaamisen törmäys


Olin kesäkuussa Hangossa tapaamassa ikiystäviäni. Yhden kanssa kasvoin rintarinnan, yksi tuli elämääni kansakoulun ensimmäisellä luokalla ja kolmas, kun siirryttiin keskikouluun. Ystävyyttä on siis kestänyt kymmeniä vuosia. Elämän ajan säilyvät lapsuuden ystävät ovat mittaamattoman arvokas asia. Näiden naisten kanssa on opeteltu lukemaan ja laskemaan, tavattu ensimmäiset englanninkieliset lauseet. Heidän kanssaan on otettu ensikännit, kuljettu Kirkan keikoilla. On odotettu Merimajan avajaisia, on myös rukoiltu ja laulettu. On kirjoitettu ylioppilaaksi ja opiskeltu. Muutettu eri puolille Suomea. On rakastuttu ja vihastuttu, itketty ja naurettu. Menty naimisiin, saatu lapsia, erottukin. Mikään ei ole koskaan särkenyt ystävyyttä, vaikka välimatka ja elämäntilanteet ovat yhteydenpitoa hidastaneet.