Kinttaita, pörrösukkia, flanellipaitaa ja tietenkin miesten kerrastoja. Mattoja, myssyjä, mehuja, hilloja, säilykkeitä ja metrilakua. Kalamarkkinoiden nimissä myydään mitä vain.
Markkinoiden ensimmäisellä paikalla ikään kuin vastaanottokomiteana on Haapajärven Kyösti Kinnunen, joka oli ollut kalamarkkinoilla viime vuonnakin.
–Kaikki meni silloin, kertoo muun muassa marjaa, naurista ja omenaa myyvä Kinnunen.
Mies on nukkunut ainoastaan 4 tuntia, sillä edellisenä päivänä hän oli ollut Saarijärvellä.
–Myytävät tavarat pitää hakea eri puolilta Suomea; nauriit Honkajoelta ja karpalot Ivalosta. Päivät myydään ja yöt haetaan tavaroita.
Isossa teltassa, missä myyjiä on paljon, on tiivis tunnelma. Ostoksille tullut Jaana Reponen kantaa monen muun tavoin nyssyköitä. Niissä on paistettuja muikkuja, grillisiikaa, sieniä, rieskaa ja hunajaa. Erityisen onnellinen hän on löydettyään kantarelleja.
Hän kertoo, että hänestä kalamarkkinat ovat nyt hyvät.
–En kaipaa krääsää. Marjat, vihannekset ja sienet on kyllä ihan ok.
Hunajaa hän ostaa suonenjokiselta Hunaja-Jussilta, Jussi Rossilta.
–Mehiläisten eväänä on ollut metsävadelmaa, puolukkaa ja mustikat, kertoo Rossi.
Ja sitten on tietenkin kalaa. Kalaa kelmussa, kalaa purkissa, kalaa suolassa. Kalaa sipuliliemessä, sinappiliemessä ja pippuriliemessä. Eikä pidä unohtaa kalapihvejä. On kalaa fileinä ja savustettuna, ja onpa Kitkan viisaskin uinut Lapaluodon rantaan ja tarjoillaan voissa paistettuna.
Merikarhun näköinen Timo Hirvonen ryystää omaa lohisoppaa teltassa.
–Nämä on parraat markkinat, nämä Raahen rannassa. Täällä käy älyttömästi kauppa, Hirvonen kiittelee.
Mutta jos Hirvosta on uskominen, hänen kotiseudullaan Oulunsalossa kalastajien asiat ovat menossa huonoon suuntaan.
–Oulun kaupunki möi kalastajien sosiaalitilat pois. Se on sama kuin myytäisiin täältä kalahalli pois. Kalaravintola siihen tulee. Onko se kehitystä kun kahdeksan jää työttömäksi?
Kalahallissa pääsee kalamarkkinoiden ytimeen.
Nuoret Tytti Leinonen, 18, ja Neea Haavisto, 20, myyvät savusiikaa, ja vain pientä on enää jäljellä, vaikka kello käy vasta yhtätoista lauantaiaamuna.
–Kalaan ei kyllästy, sitä voi tehdä niin monin tavoin, he sanovat.
Tytin isä Jouni Leinonen myy hallin toisella sivustalla fileoituja kaloja yhdessä Jari Juusolan kanssa. Juusola kertoo tulleensa halliin huvin vuoksi, kuten monena vuonna aiemminkin.
–Siikaa on varattu 800 kiloa, 60 kiloa maivaa ja ahvenia muutamia kymmeniä kiloja. Ja miehet on merellä pyytämässä lisää. On saatu hirveän hyvin kalaa, listaa Leinonen.
Leinosen mukaan hylkeitä on paljon. 15–20 vuotta sitten ne olivat harvinaisuus.
–Nyt joka reissulla näkee hylkeitä.
Hän järjestää keväällä hylkeenpyyntisafareita. Perämerelle saadaan hänen mukaansa 200 pyyntilupaa.
Paluumatkalla törmään vielä vuokrattavaan peräkärrysaunaan. Suomi 100 sauna? Mitä ihmettä?
Jaa-a. Siitä enemmän tulevassa lehdessä.