Ka­las­tuk­sen toi­vo­ton yhtälö

Hylkeitä on jo niin paljon, että metsästyksellä ei tilannetta pystytä enää pelastamaan.

Rysään hukkunut harmaahylkeen raato ei jaksa kalastajaa ilahduttaa. "Olisipa ollut samankaan painon verran siikoja", kalastaja Mikko Viitanen harmittelee.
Rysään hukkunut harmaahylkeen raato ei jaksa kalastajaa ilahduttaa. "Olisipa ollut samankaan painon verran siikoja", kalastaja Mikko Viitanen harmittelee.

Hylkeiden syömät kalamäärät on tutkittu Itämeren alueella ensimmäistä kertaa kautta aikojen. Samassa tutkimuksessa selvitettiin myös lintujen syömien kalojen määrät.

Tutkimuksesta käy muun muassa ilmi, että Pohjanlahden rannikkoalueen vesillä hylkeet syövät enemmän siikaa kuin mitä sitä päätyy kalastajien saaliiksi.

Tulokset olivat yllätys tutkijoille, mutta ei kalastajille.

–Kalastajat ovat yrittäneet viestittää yhä pahemmaksi käyvästä tilanteesta viimeiset kymmenen vuotta, mutta eihän meitä kukaan kuuntele, Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liiton hallituksen puheenjohtaja Timo Matinlassi Kemistä muistuttaa.

Matinlassin mukaan hylkeitä on jo niin paljon, että normaalikeinot tilanteen korjaamiseksi ovat loppuneet.

–Pahoin pelkään, että nyt on jo liian myöhäistä. Metsästämällä niitä ei pystytä enää saamaan kuriin.

Matinlassi myöntää olevansa turhautunut suomalaiseen tapaan hoitaa kalastuselinkeinoon liittyviä asioita.

–Ei tule kuuloonkaan, että edes yritettäisiin edetä elinkeino edellä. Jos jostakin lillukanvarren alta löydetään suojelunäkökulma, niin se menee ylitse kaiken muun. Kalastajat ovat marginaaliryhmä, jolta poliittiset päättäjät eivät saa tarpeeksi ääniä ja kannatusta.

Perämeren eteläistä kalastusaluetta edustava Heikki Eskola Siikajoelta on Matinlassin kanssa samoilla linjoilla.

–Meitä kalastajia on liian vähän ja meidän ääni kaikuu kuuroille korville.

Siikajoen kalastaja luonnehtii hyljettä "viisaaksi ja oppivaiseksi elukaksi.

–Se on oppinut tulemaan kalastajien pyydyksille kuin valmiiseen ruokapöytään.

Nyt julkaistu monikansallinen tutkimus hylkeiden kalankulutuksesta antaa Eskolan mukaan uutta toivonkipinää.

–Vihdoinkin nostetaan esille tosiasioita. Jospa tästä saataisiin uudenlainen pelinavaus.

Piehingin edustan merialueella kalastava Mikko Viitanen kertoo, että hyljeongelmat äityvät pahimmilleen aina silloin, kun kalaa olisi eniten liikkeellä.

–Hylkeet pakkaantuvat rannikolle alkusyksystä. Kun hylkeet tulevat, verkkopyynti on käytännössä mahdotonta. Rysätkin ovat koetuksella, sillä täysikasvuista harmaahyljettä eivät pidättele edes hylkeenkestävät materiaalit. Norpat ovat sen verran pienempiä, että ne eivät saa rysää rikottua.

Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Perämerellä elää vähintään 17 400 norppaa. Halleja eli harmaahylkeitä oli koko Itämeren alueella viimeisissä laskennoissa 40 000 - 54 000.

Norpan metsästyskiintiötä on nostettu 100:sta 200:een hylkeeseen. "Toteutuessaan metsästyskiintiö hidastaa, mutta ei pysäytä kannan kasvua", ministeriön tiedotteessa todetaan.

Hallin metsästyskiintiö on 1 050, eli sama kuin edellisvuonna.

Ylitarkastaja Janne Pitkänen luonnehtii uutta tutkimustietoa mielenkiintoiseksi.

–Tutkimustuloksia otetaan varmaankin huomioon, kun käsitellään seuraavan vuoden metsästyskiintiöitä.

Kiintiöiden nostaminen ei ole koskaan yksiselitteinen juttu, ylitarkastaja toteaa.

–Mielipiteet jakaantuvat voimakkaasti ja ääripäät ovat hyvin kaukana toisistaan.

Tutkimus

Hylkeiden määrä Itämerellä on 1930-luvun tasolla ja merimetsoja satojatuhansia. Uusi tutkimus kokosi yhteen hylkeiden ja merimetsojen vaikutukset kalakantoihin.

Tukholman yliopiston professorin Sture Hanssonin johtamaan kansainväliseen tutkimusryhmään kuului Suomesta tutkijoita Luonnonvarakeskuksesta ja Åbo Akademista.

Tuloksiin voi tutustua ICES Journal of Marine Science -julkaisun nettisivuilla. Tietoa on myös Luonnonvarakeskuksen sivuilla.

Ilmoita asiavirheestä