Kant­to­ri nauttii työs­tään: saa laulaa niin paljon kuin haluaa

Henna-Mari Sivulasta on aivan liian paljon niitä, jotka eivät laula. Laulu tekee hyvää. –Yhteislaulutilaisuudet ovat niin positiivisia ja hyväntuulisia tilanteita, että kaikkien kannattaisi olla mukana ja laulaa.

Henna-Mari Sivula käy usein kotikaupungissaan Raahessa vanhempiaan tervehtimässä. Raahen kirkko on hänelle tuttu paikka.

Raahen kirkon parvella Henna-Mari Sivula istahtaa pianon ääreen, ja pian hänen sormenpäistään alkaa solista säveliä kuin virtaavaa vettä. Kaikki soluu ja tuntuu kutoutuvan saumattomasti toisiinsa, kuten elämä yleensä.

Soittaminen on Oulun tuomiokirkon kanttorille Henna-Mari Sivulalle, 40, vain pieni osa työtä. Hänet on palkattu tuomiokirkkoon laulamamaan.

–Ihanaa, että olen saanut sellaisen viran, jossa voin laulaa! Tuomiokirkon jumalanpalveluksissa on pääsääntöisesti kaksi muusikkoa: toinen laulaa ja toinen säestää, hän kertoo.

Tyytyväisyyttä lisää se, että hänellä on kirkossa hyvä kuoro, hyvät työtoverit ja hyvä työyhteisö.

–Nautin työnteosta paljon!

Henna-Mari Sivulan tehtävänä on toimia paitsi kirkollisten tilaisuuksien esilaulajana, myös järjestää suuria kirkkomusiikkiteoksia. Hän on juuri järjestänyt tuomiokirkkoon Mozartin Requiemin pyhäinpäiväksi ja nyt hän valmistelee Bachin Matteuspassiota ensi palmusunnuntaiksi.

Useissa tilaisuuksissa hän esiintyy itse, kuten tulevassa tuomiokirkon joulukonsertissa. Siellä tämä raahelaislähtöinen sopraano laulaa yhdessä Lauri-Kalle Kallungin kanssa Miikka Lehtoahon säestämänä. Valo välkkyvi talvitiellä-teema sopii talvipäivän seisauksen aikaan joulukuun 22. päivään.

Oululaiset ovat löytäneet Oulun tuomiokirkon omakseen. Se on suosittu käyntikohde. Sen konserteissa käy yleensä satoja ihmistä.

Oululainen kanttori tuntee suurta kiitollisuutta kotikaupunkinsa Raahen musiikkikoulua kohtaan. Hänen ensimmäinen esiintymisensä oli aikanaan alaluokkalaisena Keskuskoulun 2. kerroksen juhlasalissa.

–Täällä on hyvä musiikkiopisto. Hyvin toimivalla musiikkikoululla on ollut minulle valtava merkitys.

Täältä hän kokee saaneensa hyvät lähtökohdat ammattiinsa, jossa hän voi toteuttaa itseään ja vieläpä kuukausipalkalla. Suuri osa kiitollisuudesta kohdistuu omaan isään ja äitiin.

–Kotona on valtavasti laulettu ja soitettu. Monesti olen ihmetellyt, miten isä ja äiti jaksoivat kuunnella meitä.

Hänestä musiikki on suuri lahja kaikille.

–Vaikkei osaa soittaa, kaikki osaavat kuunnella. Se on jo suuri lahja, että nauttii musiikista.

Kanttorin työ on tekijänsä mielestä ennen kaikkea hengellistä työtä.

–Ajattelen uskoa voimavarana. Oma usko antaa syvyyttä ja mielekkyyttä siihen, mitä tekee.

Ooppera ja kilpaileminen eivät kutsu tätä sopraanoa.

–Voin kirkossa tehdä sellaista musiikkia, jonka takana on hyvä olla.

Ennen muuta hänestä on tärkeä kokea tekevänsä musiikillisesti sellaista työtä, jolla on merkitystä.

–Kun näen hautajaisissa surevan ihmisen, näen, miten musiikki hoitaa häntä. Kun musiikki alkaa, tunteet purkautuvat, ja sitten musiikki rauhoittaa.

Musiikki tavoittaa nekin, joihin puhe ei yllä, kuten muistinsa menettäneet, dementoituneet vanhukset ja kehitysvammaiset.

Itse asiassa Henna-Mari Sivulan piti lähteä kaupan alalle. Hän kävi Raahen porvarikoulun ja työskenteli isänsä kenkäkaupassa. Sitten piti pyrkiä kauppakorkeaan. Mutta toisin kävi; hän pyrkikin kanttorikouluun.

Oulun konservatorion musiikkiopinnot jatkuivat Kuopion Sibelius-Akatemiassa. Maisteriksi valmistuttuaan hän opiskeli ammattikorkeakoulussa vielä laulunopettajaksi.

Vuodet kauppakoulussa eivät menneet hukkaan, eikä työ kenkäkaupassa. Kaikki elämässä valmentaa uusiin tehtäviin. Hän kertoo miettineensä, kuinka paljon kenkäkauppiaan ja kanttorin työssä on samaa.

–Kauppakoulu on tuonut sosiaalisia taitoja, joita tarvitsen työssäni, kun istun samassa pöydässä seurakuntaväen kanssa.