MIELIPIDE Suomen karhukanta on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Keskeinen syy on, että kannanhoidollinen metsästys on jäissä. Metsästys tyssäsi vuonna 2022 tehtyihin valituksiin karhunmetsästysluvista, jotka todettiin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä laittomiksi.
Orpon hallitus on luvannut hoitaa suurpetojen metsästyksen kuntoon. Kovasta uhosta huolimatta näin ei ole tapahtunut. Tilanne turhauttaa. Karhuluvat ovat taas täytäntöönpanokiellossa, mutta miksi?
Metsästyslakia säädettiin eduskunnassa koko kevät. Asiantuntijoita tuli ja meni. Kun lakiesitys tuli valiokuntaan päätettäväksi, laki näytti riittämättömältä. 9.4. täysistunnossa sanoin: “Valitettavasti tämän lakiesityksen ongelmia ei ole korjattu sillä tavalla kuin niitä olisi tarvinnut sen edellisen kierroksen ja lausuntojen jälkeen. Vaikuttaa siltä, että tälläkään lakiesityksellä ei pystytä kannanhoidollista metsästystä aloittamaan. Toivon tosiaan, että valiokuntatyöskentelyssä tätä voidaan tarkentaa.”
Harmikseni olin oikeassa. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa ei uskottu riittävästi asiantuntijoita ja lakiesitys jäi vajaaksi.
En ole oikeustieteilijä, mutta mielelläni lakia säädettäessä uskon tahoja, jotka ovat asiaan perehtyneet. Nyt hallituksen esitys runnottiin kiireellä läpi. Esimerkiksi Metsästäjäliiton, Riistakeskuksen ja oikeusasiamiehen näkemykset sivuutettiin keskeisiltä osin.
Keskusta esitti muutamaa tarpeellista ja yksinkertaista muutosta, jotka tulivat kuulemiskierroksella esille. Halusimme laintasolle säädettäväksi muun muassa suojelutason viitearvot, jotka kuvaavat riittävää populaation kokoa, jotta kannanhoidollinen metsästys mahdollistuisi.
Lakiin olisi pitänyt kirjata myös voimakkaammin taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset, sekä koiran avulla tapahtuvan metsästyskulttuurin säilyminen ja alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.
Harmittavasti jäimme tarkennusesitystemme kanssa yksin. Kokoomuksen ja perussuomalaisten johdolla säädettiin riittämätön laki.
Poronhoitoalueella karhuja saa vielä pyytää, mutta muualla päin Suomea tilanne on paljon vaikeampi. Petopaine pohjoiseen lisääntyy jatkuvasti, koska poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen karhumäärät kasvavat kestämättömiksi.
Nyt somessa syytetään vuorotellen valittavaa luontojärjestöä ja oikeuslaitosta. Kyse ei ole oikeuslaitoksen pahuudesta tai puolueellisuudesta. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että eduskunnassa on säädetty huono laki.
Somesyyttelyn ja -sohimisen sijaan on aika korjata laki. Syksyllä eduskunnassa käsitellään suden kannanhoidollista metsästystä. Metsästyslaki avataan ja samalla myös karhunmetsästysasia voidaan korjata. Se vaatii poliittista johtajuutta ja asiantuntijoitten uskomista myös hallituspuolueilta ja maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahilta.
Suomessa metsästystä valvotaan tarkasti ja se on iso osa kulttuuriamme. Suurpedot kuuluvat Suomen luontoon, mutta niin kuuluvat myös muut eläimet, marjastajat ja metsästäjät. On kaikkien etu, että karhukanta voidaan pitää kurissa.
Kun karhua ja muita suurpetoja päästään taas metsästämään, voimme seuraavaksi alkaa tarkentaa lakeja muilta osin. Hyvä olisi esimerkiksi selvittää, miten haaskaruokinta vaikuttaa karhujen käytökseen ja populaatioon, miten metsästys saataisiin joustavammaksi ja näppärämmäksi maanomistusten suhteen ja millä tavalla metsästysturismi saadaan toimimaan.
Olen optimisti ja haluan uskoa, että hallitus ottaa nyt pään pensaasta ja alkaa tehdä asiantuntijoita kuunnellen lakia, joka mahdollistaa kannanhoidollisen karhunmetsästyksen. Siinä me autamme ja tuemme mielellämme. Kävin ampumassa pari viikkoa sitten karhumerkin uudelleen, olen siis sen puolesta valmiina passiin vaikka heti.