Pentti Ylikuljun, 82, nuoruuden kotitilalla Oulaisten Petäjäskoskella ei ollut yhtään traktoria. Isä ei niistä perustanut vaan luotti vanhoihin menetelmiin.
Pentistä hevosen vetämän karhin perässä oli tylsää kävellä. Hän oli tyytyväinen päästessään jo hyvin nuorena SOK-laiseen Raahen seudun osuusliikkeeseen töihin, ajamaan myymäläautoa, huoltamaan koneita ja hoitamaan varaosaliikettä. Siitä alkoi kantapääoppimatka koneiden maailmaan.
Juuri nyt ompelukoneet ovat se jokin Pentti Ylikuljun elämässä, mikä pitää hänet vireessä.
Ompelukoneet astuivat elämään siinä vaiheessa, kun työ muuttui. Pattasten koulun talonmiehelle ja puu- ja metallikäsitöiden tuntiopettajalle lankesivat huollettavaksi kaikki koulun koneet.
Erimerkkisiä koneita piisasi. Tuolloin hän oppi senkin, että ompelukoneen puolan pitää olla tyhjä ennen langan puolaamista, jotta ompelukoneen tikistä tulisi kunnollista.
Jossain vaiheessa vanhaan kotitaloon kertyi monenmoista museotavaraa. Niiden joukkoon pujahti yli 170 ompelukonetta, joista suuren osan hän kunnosti. Ne tuli myytyä kiinteistön mukana. Sekös harmittaa nyt, kun hän Tampereen konemuseon ompelukonetraktorin nähtyään päätti valmistaa 50 pienoistraktoria vanhoista ompelukoneista. Niistä 7 alkaa olla jo valmiita.
Ompelukonetraktoriin ei tarvita paljon: vähän rullaluistimien ja lastenvaunujen rattaita renkaiksi, vanhoja käsipeilejä taustapeileiksi ja otsalamppuja etuvaloiksi.
–Tämä on kierrätyshommaa. Ei saa maksaa paljon, muuten ei ole varaa, Pentti tuumaa.
Tuppervaaran kipoista saa mallikkaita traktorinistuimia ja pöytäkelloista ja seinäilmapuntareista vakuuttavia mittaritauluja. Vain rekkari puuttuu.
–Sen verran keskentekoisia nämä ovat, vähättelee mies.
Pentti Kettukankaan Konemuseossa esillä olevaan traktoriin hän on tehnyt vetolavetin. Museossa esillä olevassa Pentin tekemässä kuorma-autossa ja peräkärryssä puolestaan on vähän mopon vilkkuja, pleksiä ja jokunen sängy lauta. Pakoputkeksi kävi imurin putki.
Traktorintekijälle kaikki käy materiaaliksi, kunhan se ei sisällä muovia tai atk-laitteita. Suosikkeihin kuuluu ompelukoneista erityisesti valurautainen Singer. Se on kauniisti kukkasin koristeltu.
–Se on amerikkalainen ja keksittiin 1851. Sitä alettiin tehdä New Yorkissa 1853. Nyt sitä tehdään lisenssillä ympäri maailmaa. Suomessa ei ole tehty kuin Tikkaa, Husqvarnan Fintikkiä ja koottu Usvaa, luennoi hän kahvipöydässä.
Traktorien tuunaus alkoi vuosikausia sitten. Konemuseoon Tuomiojantien varteen Pentti Ylikulju on kunnostanut 60 erilaista vehjettä polkupyöristä traktoreihin ja kuorma-autoihin. Nyt kunnostusvuoroon on päässyt vuoden 1953 Nuffield.
–Se on iäistä opiskelua. Koskaan ei tule valmiiksi, hän sanoo.
Vaikuttaa siltä, että traktorin voi väsätä mistä vain, kunhan värkit ovat vanhaa lujaa laatua. Yhden Konemuseon traktoreista hän on tehnyt vanhasta puimurista, toisen Anglian moottorista.
Ompelukonetraktoreita tekisi mieli vetää perässä, kun niissä on metkat renkaatkin.
–Ei, ne on maskotteja. Monissa ompelukone vielä toimii; ei ne sovi leikkikaluiksi, valistaa tekijä.
