Huumaava puun tuoksu tulee vastaan heti ovella. Paavo Räsäsen pienen pihaverstaan pöydällä on keskeneräinen keinutuoli.
– Olen tehnyt vuosien varrella kaikenlaisia puutöitä, kuten huonekaluja. Vasta tein aseenperän eräälle, kun entinen oli mennyt rikki, Räsänen esittelee.
Veneet ovat kuitenkin Räsäsen intohimo. Vuosien varrella hänen käsissään on syntynyt lohensoutuveneitä, kajakkeja ja kanootteja sekä suppilauta.
Ensimmäisen kanoottinsa Räsänen veisti noin neljätoistavuotiaana. Malli löytyi Tekniikan Maailmasta.
– Rakensin myös pyörääni sellaisen peräkärryn, jolla sitten vein kanootin vesille. Oli se varmaan näky, kun nuori poika pyöräili kanootti perässään.
Räsäsen kanootit ja kajakit sekä suppilauta on tehty rimoista. Rimat liimataan yhteen yksitellen, minkä jälkeen lopputulos pinnoitetaan muun muassa epoksilla ja useammalla lakkakerroksella. Hänen mukaansa intiaanikanootin saisi tehtyä noin kahdessa viikossa, jos verstaalla tekisi normaalia työpäivää.
– Lopputulos on tosi kestävä ja kevyt. Esimerkiksi rimakajakki painaa vain 17 kiloa, kun muovikajakit voivat painaa jopa 28 kiloa. Rimakajakkia käyttäessä tulee kuitenkin muistaa, että kivikolle sillä ei voi rantautua. Sen pohja naarmuuntuu.
Puiset kanootit ja kajakit ovat kauniita ja huomiota herättäviä. Räsänen sanoo, että aina joku tulee juttelemaan, kun hän lähtee vesille.
– Olen seissyt tunninkin rannalla porisemassa, ennen kuin olen päässyt melomaan.
Ylpein Räsänen on kuitenkin saaristolaisveneestään Majasta. Rakentamisen Räsänen aloitti elokuussa 2015, ja vesille se laskettiin jo seuraavana kesänä. Maja on rakennettu 1800-luvun lopun ruotsalaisen saaristolaisveneen, blekingsekan, mallia noudattaen.
Saaristolaisveneessä ei ole köliä, joten sillä on helppo liikkua saartenkin välissä. Esimerkiksi Turun saaristossa saaristolaisveneet ovat Räsäsen mukaan suosittuja kulkupelejä.
– Raahessa ei tällä hetkellä ole muita saaristolaisveneitä. Ennen niitä on kai ollut paljonkin. Ainakin vanhemmat miehet kertovat poikasina lorkkineensa saaristolaisveneillä.
Mikä veneissä sitten viehättää? Räsänen luulee, että joku alkukantainen tarve ajaa tekemään omilla käsillään ja lähtemään luonnon pariin. Puutyöt ovat Räsäselle henkireikä.
– Parasta on se tekeminen, kun saa olla rauhassa, omissa ajatuksissaan.
Räsäsen intohimosta osansa ovat saaneet myös sadat Raahen seurakunnan toiminnassa olleet nuoret, joille nuoriso-ohjaajana työskennellyt Räsänen on ohjannut puutöitä muun muassa Kultalan leireillä. Hän sanoo, että viime vuosina innostus puutöiden pariin kuitenkin hiipui.
– Kyllä se huolettaa, ettei käsillä tekeminen enää kiinnosta nuoria. Kiinnostuksen kohteet ovat jossain ihan muualla. Uskon kuitenkin, että vielä tulee aika, jolloin itsekin pitää osata tehdä.
Räsäselle on selvää, että kun itse tekee, omaksi ilokseen, niin hyvä tulee. Tilaustöinä hän ei veneitä tee. Tekemistään veneistä vain lohensoutuveneet ovat vaihtaneet omistajaa.
Omaa osaamistaan hän kuitenkin jakaisi mielellään muillekin.
– Kun vaan löytyisi tarpeeksi iso tila, voisin pitää vaikka kajakin valmistuskursseja. Tulijoita olisi varmasti, Paavo Räsänen sanoo.