Kekri on ikiaikainen sadonkorjuun ympärille rakentunut juhla. Vihannissa tähän yli 4000 vuotta vanhaan perinteeseen sukellettiin 15 naisen voimin maa- ja kotitalousnaisten kekrityöpajassa yläkoululla lauantaina.
Kotitalousluokassa tuoksui muun muassa veripalttu. Jos työpajan pitäjä, kotitalousasiantuntija Helena Lahdenperä saisi valita yhden perinteisen, mutta unohdetun ruokalajin, jota hän toivoisi ihmisten kokeilevan, se olisi nimenomaan tämä.
–Monet sanovat, että verta ei kotona enää käsitellä. Kun ihmiset maistavat veripalttua, monet sanovat, että se on niin suun mukaista. Jos vain sielu sietää, että voi verta syödä, niin olen ihan varma, että tästä tykkää, Lahdenperä suosittelee.
Veripalttua kutsutaan myös verivanukkaaksi. Siihen tulee veren lisäksi muun muassa ohrajauhoja, ruisjauhoja, sipulia, pekonia, meiramia ja ruokasoodaa.
Vikkelät jalat juoksuttavat naisia ympäri keittiösaarekkeita. Veripaltun lisäksi uuneissa ja hellojen päällä hautuvat monet mutkin herkut. Possun niska, halvin osa ruhoa, sai jo edellispäivänä pintaansa mausteita ja vetäytyi tekeytymään. Työpajan aamuna se pääsi muhimaan uunin lämpöön.
Kaveriksi syntyy päivän valjetessa muun muassa punajuuriohralaatikkoa, hernetuuvinkia, haukipateeta, kaalisalaattia sekä kaiken päätteeksi vielä makeaa mahan täydeltä.
–Perunasalaattia teemme vanhalla reseptillä. Siihen tulee perunan lisäksi porkkanaa ja selleriä keitettynä sekä maustepippurilla maustettu sinappiöljykastike. Resepti on löytynyt Pohjois-Pohjanmaan museon arkistosta. Ihan helmi, Lahdenperä kehuu.
Kekrillä on samat juuret kuin halloweenillä, sillä irlantilaiset maahanmuuttajat veivät sen mukanaan Amerikkaan. Siellä kekri muuntui nykyiseksi halloweenperinteeksi.
Perinteiseen kekriin kuuluvat yhteinen tekeminen ja ruuan nauttiminen yhdessä. Lahdenperä uskoo, että ruoka- ja kekriperinteessä ihmisiä kiehtoo historia ja arvokkuus.
–Syksy on sadonkorjuun aikaa. Vaikka itsellä ei olisi kasvimaata tai karjaa, voi kuitenkin iloita uudesta sadosta, Lahdenperä toteaa.