Kesälomani ensimmäinen pätkä on aluillaan.
Mieleni vaelsi lapsuus- ja nuoruusaikoihin, koulun loppumiseen ja kesäloman alkuun. Lomaa ei maatalossa tosin ehditty pitää. Silti kesälomaa odotettiin yhtä innolla kuin nytkin.
Ainoat harvat vapaapäivät rynnistettiin merenrantaan uimaan mattokääröt pyörän tarakalla. Kallioilla jynssättiin mattoja juuriharjoilla ja huuhdeltiin ne siinä samalla, kun päästiin uimaan.
Alkukesällä piti viedä lehmiä laitumille ja olla kiristämässä ja korjaamassa aitoja. Vasikoille riivittiin pelto-ojien pohjilta mesiangervon ja pajun lehtiä ja varottiin polttaraisia. Lehmiä piti myös juottaa, joskus sitä vietiin saaveilla maitokärryillä. Jollakin laitumella oli kaivo, josta sitä nostettiin ämpäreillä lehmien tökkiessä sarvilla janoisina ämpäreitä. Lehmien juottaminen olikin pelonsekaista hommaa, vaikkeivät lehmien sarvet koskaan itseeni osuneetkaan.
Pian päästiin konttaamaan sokerijuurikaspellolle. Sokerijuurikasrivit vaativat harvennusta ja aukkopaikkojen istutusta sekä rikkaruohojen kitkentää. Jokainen rivi kontattiin läpi lyhytvartisen harvennuskuokan kanssa.
Seuraavaksi alkoi aiv-rehun teko. Traktorin vetämällä silppurilla saatiin ajettua rehu korkealaitaiseen peräkärryyn, josta se kipattiin maahan. Siitä me tytöt nakeltiin tuoretta ruohoa talikollinen kerrallaan lietsoon, joka heitti sen torniin. Tornissa rehu taas levitettiin talikolla tasaiseksi matoksi ja poljettiin tiiviiksi. Sitten tulikin jo seuraava traktorikuorma.
Kun rehun teosta päästiin, lähdettiin heinätöihin. Sanonta "helppoa kuin heinänteko" ei pidä paikkaansa. Pellolle mentiin yleensä traktorilla koko päiväksi. Kun heiniä ei enää laitettu seipäille, niitä ei enää tarvinnut moneen kertaan haravoida ja nostella seipäille, ja sitten seipäiltä lavalle ja lavalta latoon. Nyt selvittiin sillä, että heinäpaaleja nosteltiin korkealle lavalle ja kippilava saattoi jopa kipata ne ladon eteen, josta tarvitsi enää latoa ne latoon. Paalit vain painoivat paljon enemmän kuin heinätupot. Käsivoimat kasvoivat taas. Parasta heinäpellolla olivat äidin laittamat yllätyseväät.
Loppukesällä päästiin uudestaan sokerijuurikaspellolle pitkävartisen kuokan kanssa perkaamaan roskia juurikkaiden välistä tai sitten perunapelloille saviheiniä repimään.
Sitten alkoi uusi tuorerehusadon korjaaminen ja aiv-rehun talikointi. Miehet ajoivat traktoria, ja naiset ja tytöt olivat taas talikoiden varressa.
Joskus sitä pääsi helpommalla ja siirtämään traktoria peltolohkolta toiselle tai ajamaan heinäkuormaa kotiin.
Kun koulu alkoi, kesätyö loppui. Sitten jäätiinkin odottamaan perunannostolomaa.
