Pääkirjoitus

Kes­kit­tä­mi­sen pe­rus­te­lut ontuvat

Matkasynnytysten ja muiden sairaaloiden ulkopuolella suunnittelemattomasti syntyneiden määrä on lisääntynyt.

Valviran päätös lakkauttaa Oulaskankaan sairaalan synnytystoiminta on herättänyt hämmennyksen ja kiukun tunteita Oulun eteläpuolisella alueella, missä kodinomainen Oulaskangas on ollut monen synnyttäjän valinta. Epäilemättä päätöksellä on heijastusvaikutuksensa myös Oulaskankaan sairaalan palvelutasoon pitkällä tähtäimellä.

Raahe joutui luopumaan synnytystoiminnasta jo kesäkuussa 2012. Valviran päätöksellä myös Oulaskankaan synnytykset loppuvat vuoden vaihteessa huolimatta siitä, että se sai kesällä sosiaali- ja terveysministeriöltä jatkoaikaa synnytysten jatkamiseen vuoden 2021 loppuun asti. Korkein hallinto-oikeus oli kuitenkin asettunut Valviran lakkauttamispäätöksen kannalle viime huhtikuussa, ja oikeuden päätös on ministeriön päätöstä vahvempi.

Synnytysten keskittämistä on perusteltu muun muassa potilasturva- ja kustannussyillä. Jo ennen keskittämispäätöksiä Suomessa on otettu käytännöksi ohjata riskisynnyttäjät isompiin yksiköihin, eikä lapsikuolleisuus ole tilastoissa noussut esiin pienten synnytyssairaaloiden kohdalla. Fakta on, että Suomi kuuluu maailman kärkimaihin lapsi- ja äitikuolleisuustilastoissa. Keskittämisellä tuskin saadaan parannettua jo valmiiksi maailman matalimpiin kuuluvia kuolleisuuslukemia. Riski on, että käy juuri päinvastoin, sillä matkasynnytysten ja muiden sairaaloiden ulkopuolella suunnittelemattomasti syntyneiden määrä on viime vuosina lisääntynyt. Toisin kuin kaikissa Suomen synnytysyksiköissä, ambulanssissa tai taksissa ei ole mahdollisuutta hätäsektioon.