Kun Anna Muinonen lähti lukion jälkeen Raahesta maailmalle, hän halusi suuntautua rauhantyöhön ja humanitääriseen apuun.
Sitä hänen työnsä on ollutkin. Nykyisin hän toimii Kenian Nairobissa Kirkon Ulkomaanavun (KUA) laatuasiantuntijana.
Joulua hän viettää Nairobissa miehensä ja 2-vuotiaan tyttärensä kanssa.
Muinonen opiskeli Raahesta lähdettyään kansainvälistä politiikkaa ja työskenteli YK:ssa.
–Minua kiinnostavat etenkin ihmisten aiheuttamat katastrofit, kuten konfliktit ja muut ihmisoikeuksia polkevat tilanteet, tai oikeastaan se, miten niissä tilanteissa olevien ihmisten selviytymistä voidaan tukea paikallisin ja kansainvälisin keinoin, ja miten niitä voitaisiin ehkäistä, hän kertoo.
Nuoruuden ideologia ei ole Muinosesta kaikonnut.
–Toki se, kun näkee läheltä köyhyyden, väkivallan ja ihmisoikeuksien riistämisen jälkiä, arvostaa enemmän niitä asioita, jotka omassa yhteiskunnassamme ovat hyvin, ja niitä mahdollisuuksia, joista on itse saanut nauttia sen ansiosta missä olen syntynyt.
Suomessa hän käy vain työvierailuilla ja lomilla.
–Nyt kun asumme afrikkalaisessa miljoonakaupungissa, kaipaan Suomesta sitä, että joka paikassa voi kulkea kävelemällä ja pyöräilemällä raikkaassa ja saasteettomassa ilmassa.
Anna Muinonen on ollut KUA:n töissä vuodesta 2005. Ensin työpaikka oli levottomassa Kongossa. Nairobiin hän muutti 2011 Itä-Afrikan ohjelmajohtajaksi. Nykyisin Muinonen tukee ja kouluttaa KUA:n työntekijöitä Kenian ohella Somaliassa, Etelä-Sudanissa, Ugandassa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Eritreassa. Yhteisötason kenttätyöskentelyä hän tekee nykyisessä roolissaan vähemmän kuin ennen.
Muinonen huomauttaa, että Kongossa siviilit eivät ainoastaan joudu eri aseryhmien välisten taisteluiden ristituleen, vaan heihin itseensä kohdistuu myös silmitöntä väkivaltaa.
–Kohderyhmänä meillä Kongossa olivat sotaa paenneet siviilit, monenlaista väkivaltaa kokeneet naiset, sekä kapinallisjoukoista vapautuneet entiset lapsisotilaat ja katulapset.
Työtä Kongossa tulisi jatkaa edelleen, mutta KUA joutui sulkemaan maaohjelmansa rahoittajien budjettileikkauksien takia.
Muinosen mukaan Kongo on valitettavasti unohdettu kriisi, johon ovat väsyneitä niin rahoittajat kuin mediakin.
Muinonen sanoo, että Kongon ongelmien ratkaiseminen vie vielä pitkään.
Kehitysaputyö ei riitä, vaan tarvitaan myös poliittista vaikuttamista ja päätöksiä niin kansainvälisesti kuin Afrikan sisäistestikin. Tarvitaan myös yksityissektorin vastuullista toimintaa.
–Olisi naiivia ajatella, että KUA:n suhteellisen pienet hankkeet olisivat muuttaneet koko Kongon tilannetta merkittävästi.
Hän muistuttaa, että kuitenkin KUA:n työn ansiosta tuhansien ihmisten elämänlaatu ja tulevaisuudennäkymät ovat parantuneet pysyvästi.
Muinosen mukaan KUA:n työn periaate on, että se toimii läheisessä yhteistyössä paikallisjärjestöjen kanssa ja vahvistaa niiden toimintaa.
–Kyseiset paikallisjärjestöt toimivat edelleen, ja jatkavat aloittamaamme työtä Kongossa, Muinonen huomauttaa.
Muinonen kertoo, että muun muassa satoja entisiä lapsisotilaita autettiin pääsemään jaloilleen ja pärjäämään siviilielämässä.
Myös naisia tuettiin paljon.
–Autoimme paikallisia naisjuristeja tukemaan väkivaltaa kokeneita naisia, saamaan oikeutta ja vähentämään heihin kohdistuvaa syrjintää.
Lisäksi KUA teki töitä sadoissa maalaisyhteisöissä ja apu kosketti kymmeniä tuhansia ihmisiä.
KUA on myös ollut kumppaneineen tarjoamassa hätäapua tilanteissa, jolloin hätä on ollut suurin,
Työtä joudutaan tekemään turvattomissakin olosuhteissa. Muinonen sanoo, että riskeistä ollaan tietoisia ja niihin pyritään varautumaan.
–Toki toimimme hyvinkin riskialttiissa ympäristöissä, joissa esim. ristituleen joutuminen, ja myös avustusjärjestöihin kohdistuvat hyökkäykset, rikollisuus ja häirintä ovat mahdollisia.
Hän pohtii, että pitkään työskennellessä vaaratilanteet alkavat ennen pitkää tuntua normaaleilta ja riskien arviointikykykin sumentua. Sen takia organisaation turvallisuussäännöt kannattaa pitää hyvin hallussa.
Hänkin on joutunut kerran evakuoitumaan Kongosta kapinallisryhmän edetessä kohti asemapaikkaa, Gomaa.
Vaikka Kirkon Ulkomaanapu perustettiin 70 vuotta sitten tekemään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälistä diakoniaa, kyse ei ole lähetystyöstä.
KUA on ollut itsenäinen säätiö vuodesta 1995. Suomalaiset seurakunnat ovat edelleen tärkeä sidosryhmä ja työn tukijana, mutta avustustyö ei ole seurakuntatyötä.
Muinonen kertoo, että kansainvälinen diakonia toimii kaikkein köyhimpien ja syrjäytettyjen ihmisten ja ihmisryhmien oikeuksien ja tarpeiden hyväksi uskontoon, etnisyyteen, poliittiseen vakaumukseen katsomatta.
–Siinä ei pyritä mielipiteen tai vakaumuksen muuttamiseen.
–KUA:n henkilökuntaan kuuluu ihmisiä eri taustoista ja useista uskonnollisista vakaumuksista eri puolilta maailmaa.
KUA:n kirkollinen tausta näkyy myös osassa rauhantyötä, sillä se toimii kansainvälisen uskonnollisten johtajien rauhanverkoston toimintaa koordinoivana sihteeristönä.
Muinonen korostaa, että kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua on arvioitava kriittisesti, ja sitä he tekevät itsekin jatkuvasti.
Hänen mukaansa kehitystyön sektori on tietoisesti kehittänyt työtapojaan. Huomio on yhä enemmän pitkäkestoisissa vaikutuksissa. Paikallisia tahoja tuetaan tuottamaan apua ja palveluita ja yhteisöjen omaa selviytymiskykyä vahvistetaan.
–Kirkon ulkomaanapu on saanut humanitaarisen laatustandardin, CHS:n (Core Humanitarian Standard) sertifioinnin ensimmäisenä suomalaisena järjestönä. Laatutarkastus tehdään joka vuosi,
Muinosen mukaan nykyinen, ns. oikeusperustainen kehitysyhteistyö pyrkii muuttamaan myös näkyvämpien ongelmien takana olevia rakenteellisia ongelmia ja valtasuhteita.
–Sillä pyritään siihen, että työn tulokset olisivat kestäviä, ja jotta heikko-osaisemmat ihmiset kykenisivät itse vaikuttamaan omiin olosuhteisiinsa ja yhteiskuntaansa.
Hän korostaa, että avustusjärjestöjen työ on kuitenkin vain osa ratkaisua.
–Kehitysongelmien ratkaisuun tarvitaan monenlaisia toimijoita ja lähestymistapoja. Tarvitaan myös yksityissektorin yhteistyötä, oikeudenmukaisempaa kauppapolitiikkaa, poliittista vaikuttamistyötä, rauhantyötä monella eri taholla, sekä paikallisten toimijoiden tukemista ajamaan muutosta itse.
Silti katastrofiavun merkitys ja vaikuttavuus on käsin kosketeltavissa, kun on kyse ihmisten hengissä selviämisestä.
Pitkäkestoisempi työ joka alkaa akuutin kriisin jälkeen on aivan yhtä tärkeää tulosten ja uusien kriisien ehkäisemisen kannalta.
–Esimerkiksi KUA:n tekemä työ koulutussektorilla on hyvin konkreettista, ja sen vaikuttavuus näkyy vielä vuosien päästä.
Hän kertoo, että esimerkiksi tämän vuoden aikana KUA:n hankkeen ansiosta noin 12 000 koulun ennen aikojaan lopettanutta lasta Pohjois-Keniassa on päässyt takaisin kouluun.
–Vuonna 2016 yli 130 000 lasta ympäri maailmaa hyötyi koulutushankkeistamme.
Suomen koulutusjärjestelmä on maailman parhaimpia, ja KUA vie suomalaista koulutusosaamista maailmalle.
–Laadukas ja kaikkien yhteiskuntaluokkien lapsille avoin koulutus on pitkällä tähtäimellä tärkeä perusta vakaudelle ja kehitykselle missä tahansa maassa. Kuten me suomalaiset omasta kokemuksestamme hyvin tiedämme, hän huomauttaa.
Anna Muinonen, Kirkon Ulkomaanavun avustustyöntekijä ja laatuasiantuntija
Syntyi 43 vuotta sitten Raahessa, kävi Raahessa peruskoulun ja lukion.
Asuu Nairobissa Keniassa miehensä ja 2-vuotiaan tyttärensä kanssa.
Harrastukset: Tanssi, capoeira
Millaiset taustat Raahen vuodet antoivat kasvullesi? Annoksen Kaurismäkimaista mustaa huumoria, jolle löytyy vastakaikua mistä tahansa maailman pikkukaupungista.
