Syksyn työehtosopimusneuvottelut lähestyvät. Ennakkoon suurin kysymys ja kiistan aihe on kilpailukykysopimus (kiky), jonka pysyvyyttä tai määräaikaisuutta ei kesällä 2016 kirjattu työehtosopimusteksteihin kuin julkisen sektorin lomarahaleikkausten osalta.
Työntekijäpuolella talkoohenki on monella alalla käytetty loppuun.
Työnantajaosapuoli varmasti vaatii tuottavuutta parantavia toimenpiteitä tilanteessa, jossa nousukausi on selvästi taittunut ja teollisuuden odotukset ovat kuun vaihteessa julkaistun luottamusindikaattorin mukaan heikentyneet.
On kiistatonta, että kolme edellistä vuotta ovat olleet Suomessa nousun aikaa. Yhtä kiistatonta ei ole kikyn osuus tässä nousussa, vaikka siitäkin on erilaisia arvioita tehty.
Kikyä on sovellettu työpaikasta riippuen monella tavalla. Ylimääräisiä työtunteja on käytetty esimerkiksi virkistäytymiseen ja koulutukseen, joillakin työpaikoilla päivittäistä työaikaa jatkettiin kuudella minuutilla tai viikoittaista työaikaa puolella tunnilla. Joissakin työpaikoissa on tehty kolme ylimääristä työpäivää. Erilaisiin vuorotyöjärjestelmiin ylimääräisten tuntien upottaminen ei ole ongelmatonta tai tarpeellistakaan.
Kikyn mahdollista jatkamista on syytä harkita perusteellisesti. Sellaiset työtehtävät ovat harvassa, joissa muutaman minuutin päivittäisestä lisätyöstä tai ylimääräisestä puolituntisesta viikossa on todellista hyötyä.
Kellokorttimainen työtapa sopii entistä harvempiin työtehtäviin, joita hoidetaan usein kokonaisvastuulla osin etätöissä ja joustavin työaikajärjestelyin.