Muuttoliike maalta kaupunkiin ei ole poistanut ihmisestä kaipuuta luontoon. Luontokuvaaja-toimittaja Kimmo Ohtosen mielestä ihmiset kaipaavat yhä enemmän kosketusta luontoon.
–Maalla asuminen ei tee ihmisestä automaattisesti luontoihmistä. Joku voi asua syvällä Kainuun korvessa, eikä kunnioita luontoa yhtään. Vastaavasti joku voi asua Helsingin Kalliossa ja elää hyvin ekologisesti ja lähellä luontoa, Ohtonen sanoo.
Luontoa käytetään kiistakapulana edelleen maalais-kaupunkilais-vastakkainasettelussa. Usein keskustelu valitettavasti typistyy Ohtosen mielestä juuri siihen, mitä on Kehä III:n sisä- ja ulkopuolella.
–Turhaan määritellään kuka on oikea luontoihminen. Se ei ole paikkaan sidottua, vaan ihmisen arvomaailmaan ja tietämykseen.
Osaa meistä on kasvatettu pelottelemalla kaikenlaisilla kauhuilla, joita metsässä tulee vastaan. Siellä on karhuja ja susia ja vaikka mitä.
Ohtonen sanoo pelottavien asioiden löytyvän pikemminkin ihmisten keskuudesta ja rakennetusta ympäristöstämme.
–Lapsia kannattaa varoittaa liikenteestä, se on rationaalinen pelko. Metsässä ei Suomessa ole mitään pelättävää, ellet mene sinne liian vähissä vaatteissa 30 asteen pakkasella.
Jotain siellä kuitenkin tulee vastaan, kauniina kesäpäivänäkin. Omat ajatukset.
–Luonto on terapeutti, se saattaa nostaa pintaan sellaistakin, mitä ei halua käsitellä.
Koko Suomi yllättyi, kun Ohtonen avautui alkuvuodesta Inhimillinen tekijä -ohjelmassa lapsuudestaan.
Positiivisena ja innostavana ihmisenä, norppien puolesta uineena ja upeita luontokuvia kuvaavana miehenä tunnettu Ohtonen kertoi juosseensa lapsena metsään pakoon väkivaltaista isäänsä.
Metsässä hän kohtasi karhun, kuin kohtalon osoittamana.
Pakopaikasta tuli ajan myötä hänelle työympäristö, mutta myös paikka käsitellä vaikeitakin asioita.
–Metsä rentouttaa, tulee hyvä olo. Asiat näkee heti eri tavalla kuin työhuoneessa. Samalla pääsee irti arkisesta roolistaan, voi vain kävellä ja aistia.
Suurimmat luontoelämyksensä Ohtonen kokee ilman kameraa. Hänestä piilokojussa kuvaaminen on jo eräänlaisena vieraantumista luonnosta.
–Esimerkiksi metsästäminen gps-paikantimien ja kännyköiden kanssa on vieraantumista. Luonnon kanssa yhtä oleminen on parasta ilman asetta, gps:ää ja kameraa.
Ensi perjantaina Ohtonen kertoo Raahessa tarinoita metsistä ja kutsuu yleisön osallistumaan keskusteluun luontosuhteestamme, metsäluonnon tilasta ja tulevaisuudesta.
Mitä enemmän hän on ollut kiinnostunut luonnosta, sitä enemmän hän on kiinnostunut ihmisestä ja ylipäätään elämästä.
–Meitä ei voi olentoina erottaa luonnosta. Siellä ytimessä ollaan edelleen elävinä olentoina ja toiminnoiltamme luontoa. Usein luullaan, että olemme autonomisia ja teemme itsenäisiä päätöksiä, mutta biologiset tekijät päättävät edelleen paljon.