Kir­ja­mes­suil­la vin­kat­tiin kauhua ja huu­mo­ria – osui ja upposi

Raahen Keskuskoulun neljäsluokkalaiset Maiju Kankaanpää, Julia Sarkkinen ja Henri Indrén ovat ahkeria kirjaston käyttäjiä. -Luen ihan sairaasti ja käyn kirjastossa melkein kerran viikossa, sanoo Henri - eivätkä toiset jää juuri jälkeen.

Kirjavinkkaus on erinomaisen tehokas tapa koukuttaa ihminen – lapsi tai aikuinen – lukemiseen.

Tosin, että kirjavinkkaus toimii, on vinkkaajan tunnettava teos ja osattava päättää vihjaava tarina juuri siihen kihelmöivimpään kohtaan, jonka jälkeen ei jää muuta vaihtoehtoa kuin syöksyä kirjastoon.

Raahen kirjaston ja Raahen Teatterin yhteistyö toimi hyvin Kirjamessujen kahdessa koululaisille suunnatussa vinkkitilaisuudessa.

Kirjastonhoitajat vinkkasivat perinteiseen tapaan kertomalla ja teatterilaiset toivat lavalle vinkattavien kirjojen hahmot ja näyttelivät valitun kohdan kustakin kirjasta.

Kun erityyppiset vinkkaukset vuorottelivat, ei yleisö päässyt puutumaan vain yhdentyyppisen vinkkauksen parissa.

Itse kirjat olivat monipuolisia: lastenkirjat eivät olleet höttöä eivätkä lällätystä ja nuorten kirjoissa oli syvyyttä ja isoja asioita.

Ensimmäiseen vinkkitilaisuuteen tuli täysi Raahesalillinen alakoululaisia.

Raahen Keskuskoulun neljäsluokkalaiset Maiju Kankaanpää, Julia Sarkkinen ja Henri Indrén ovat jo kirjaston ahkeria vakiokävijöitä, mutta uudet vinkkaukset innostivat.

–Olemme nähneet kirjavinkkausta ennenkin, sekä täällä Raahesalissa että koululla. Niistä saa ideoita siihen, mitä voi lukea ja niitä on kiva katsoa, kolmikko tuumasi.

Aamusession aikana vinkatuista kirjoista Juliaa ja Maijua kiinnosti eniten Paula Norosen romaani Tagli ja Telle tehtävä sirkussaarella ja Kalle Veirton Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka rakastuu.

Myös Henri kiinnostui tehtävästä sirkussaarella.

Dramatisoiduista vinkkauksista eniten viihdytti Pentti Otsamon ja Teemu Saarisen hulvaton Maailman huonoin jalkapalloilija, jossa Antti Perälän näyttelemä Unski mokaa oikein kunnolla elämänsä ensimmäisissä jalkapalloharjoituksissa.

–Se oli hauska, he sanoivat yhteen ääneen.

Kauhu kiinnostaa nuoria lukijoita. Kaikki missä on vähänkin jännitystä, kelpaa.

–Kauhu, tietokirjallisuus ja jännitys, Henri luettelee suosikkityylilajejaan.

Kun Maiju toteaa lainaavansa myös Aku Ankkoja, innostuu Henrikin niistä.

–Olen lukenut äidin vanhoja Viisikkoja. Lainasin niitä myös kirjastosta. Ne ovat jänniä ja hyvin kirjoitettuja ja vähän vanhanaikaisia, Maiju määrittelee.

Julia ilmoittaa uusimmaksi suosikikseen kauhujuttukokoelman Musta käsi.

–Niissä on monta kauhutarinaa ja niitä uskaltaa lukea hyvin vaikka ennen nukkumaanmenoa, Julia hymyilee.

Henri suosittelee kaikille Harry Potter -kirjoja. Niistä hänellä on lukematta enää kaksi viimeistä.

–Ne ovat jänniä ja hauskoja, monipuolisia. Ja niistä kuitenkin tietää, että ne ovat satua.

Puoliltapäivin olivat vuorossa yläkoululaiset. Heille vinkattiin jo vakavammista aiheista kertovista kirjoista, joissa oli jo monta astetta enemmän jännitystä ja pelkoa, mutta onneksi myös hulvatonta huumoria, ettei mennyt liian synkäksi.

Heti ensimmäisessä vinkkauksessa hypättiin pelottaviin tunnelmiin, kun teatterilaiset esittivät otteen Markku Pietikäisen kirjasta Painajainen leirikoulussa. Siinä aseen kanssa heiluva leiripaikan isäntä ottaa koko luokan panttivangikseen.

Naurua irrotettiin yleisöstä Jyri Paretskoin Hell's Angles -kirjan otteella, jossa parhaat kaverusten, kasiluokkalaisten Henrin, Rudin ja Samun maailma pyörii kahden navan, mopojen ja tyttöjen ympärillä.

Vinkkipäivän päätti Salla Simukan hyytävän trillerin pariin houkutteleva Punainen kuin veri.