Samoihin sudenkuoppiin ei tarvitse kaikkien pudota. Eipä sillä, että Alpuassa juuri niihin kompasteltaisiin, päinvastoin. Keski-Suomesta vieraisille tullut kyläaktiivien porukka kuunteli lauantaina korvat höröllä, mitä vilkkaalla kylällä on saatu aikaan.
–Haasteena on saada palvelut riittämään, jotta kylällä olisi hyvä asua. Ne tuntuvat meiltä vängällä häviävän, Alpuan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Elli Yypänaho tiivisti.
Vieraita mietitytti muun muassa Alpuassa viime vuonna kokeiltu ruokailu. Kylälle perustettu osuuskunta organisoi touhun ja palkkasi työntekijän. Ruoka-annoksia syntyi entisellä koululla päivittäin nelisenkymmentä.
–Määrä jäi liian vähäiseksi ja oli pakko tunnustaa, ettei se vetele. Yhden henkilön kahdeksan tunnin työpanoksella se ei pyöri. Kyläläisiä oli talkoilla lisäksi, Timo Rankinen kertoi.
Talkoita kyläläiset ovat tottuneet tekemään monen muunkin asian eteen. Yksi niistä on kylällä toimiva kauppa, jonka yhteydessä sijaitsevat myös postipalvelut.
–Se on loppumassa. Jälleen kerran. Ja kyläyhdistyksen voimatkin ovat sen asian kanssa loppuneet. Sitä on tuettu monin tavoin sekä rahallisesti että talkoilla, Elli Yypänaho totesi.
Isoja onnistumisiakin alpualaisilla on toki luetella asti. Osuuskunnan organisoima yksityinen päivähoito rullaa, ja hoitolaisia riittää. Alpuan Kehitys ry:lle aikanaan hankitut koulukiinteistöt on saatu pidettyä kunnossa ja lämpiminä, ja tiloissa pyörii monenlaista toimintaa. Kylälle rakennettu oma voimala pöhisee ja näkyy kukkarossa. Kotityöpalveluakin on saatavilla.
–On teillä aika vilkasta, jos tämä on kerran 400 asukkaan kylä, kylävieraiden yleisöstä kommentoitiin.
Kävijöissä herättivät kiinnostusta monet käytännön seikat. Esimerkiksi osuuskunnan aloitellessa toimintaansa piti jostakin saada rahaa. Alpualaiset ottivat 22 000 euroa lainaa. Vieraiden keskuudesta kumpusi oletus, että vakuutena olisi ollut esimerkiksi koulukiinteistö, mutta ei. Henkilötakauksia tarvittiin.
Useita kysymyksiä lenteli myös maanomistajien kanssa toimimisesta. Vihannin kylien yhteinen ponnistus, Kinttupolkujen rakentelu, lähti liikkeelle vuonna 2010. Siitä tähän päivään on kertynyt tuhansittain talkootyötunteja. Alussa puuhaihmiset istuivat lukemattomia nokkapokkia maanomistajien kanssa.
–Maanomistajalupia kertyi kaksi isoa kansiota. Lupien hankkimiseen meni aikaa noin vuosi. Kartoitettiin kaikki kylät, mentiin sinne, kierrettiin talosta taloon ja täytettiin laput, Seija Jussinniemi kertoi.
Yleisön yllätti se, että noin 100 maanomistajan joukosta vain viitisen tahoa ei lämmennyt ajatukselle. Epäluuloja oli toki useammalla, mutta ne sulivat. Tarvittiin vain useampi nokkapokka ja asiallista keskustelua.
Ne alueet, joihin ei reittimerkkien kanssa ollut menemistä, päätettiin Jussinniemen mukaan kiertää. Jälkeenpäin juttusille on tullut luvan kieltäneitä maanomistajia, jotka ovat pyörtäneet mietteensä. Yhtäkään lupaa ei ole jälkikäteen vedetty pois.
Kylien kehittäminen on pitkälti puuhamiesten ja -naisten varassa. Alpuassa tilanne on sama kuin monella muullakin kylällä. Samat ihmiset touhuavat hyvin monella taholla. Tietynlaista jymäytystä tarvitaan monessa kohtaa.
–Minut todellakin jymäytettiin tähän hommaan. Olen vain suunnistaja. Seudut olivat tuttuja ja ihastuin näihin reitteihin täysin, Jussinniemi totesi.
Kylävieraat saapuivat Alpuaan 13 eri kylästä Keski-Suomesta. Retki oli osa Kyläsuunnitelmalla eteenpäin ja Sykettä kylässä -hankkeita.
Tarkoituksena oli tutustua Rannikkoseudun kylätoimintaan, kylien palvelutoimintaan ja Alpuan kehittämiseen.
