Aina välillä sitä kyllästyy tähän maailman menoon. Uutiset suoltavat pelkkää pahuutta ja itsekkyyttä. Tuntuu, ettei millään muulla ole merkitystä kuin rahalla. Ihmisten järjettömällä ahneudella ei ole enää mitään rajaa.
Kun oikein masentaa, pitää tietoisesti käydä penkomaan positiivisia asioita. Ja niitähän löytyy – yllätys yllätys – sosiaalisesta mediasta.
Facebookissa toimii ensinnäkin ryhmä Autetaan toisiamme Raahen seudulla. Suljettuun ryhmään kuuluu yli 600 jäsentä.
Ryhmä toimii nimensä mukaisesti. Sinne voi laittaa pyyntöjä omista tarpeistaan ja tarjota myös ilmaiseksi tavaraa. On uskomatonta, miten paljon hyväsydämisiä ihmisiä löytyy jo näinkin pieneltä alueelta Suomen maasta. Täysin pyyteettömästi autetaan eri tavoin. Joku saattaa kaivata kuljetusapua, vanhus taas seuraa ja niin edelleen. Tavaraa lahjoitetaan aivan tuntemattomille ihmisille. Miten paljon lie tällaisia ryhmiä eri paikkakunnilla toimiikaan, tuskinpa Raahe on ainoa.
Oululainen facebook-kaverini taas toimii aktiivisesti Hope-järjestössä. Hope on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, joka toimii lasten hyväksi. Järjestöllä on toimipisteitä ympäri Suomea. Se kerää ja kierrättää tavara- ja vaatelahjoituksia, tukee vähävaraisten lasten harrastuksia ja järjestää heille iloa ja elämyksiä.
Jatketaan Hopella eli Toivolla. Aija Saari, entinen raahelainen, nykyinen oululainen, on omistanut ison osan elämästään kehitysyhteistyölle. Hänen ansiostaan Ugandassa toimii nyt orpokoti Furaha Home of Hope – Toivonkoti.
Aija on perustanut Furaha-yhdistyksen, joka kerää rahaa kodin toimintaan. Yhdistys kerää lahjoituksia ja järjestää erilaisia tempauksia. Esimerkiksi näihin esimerkkeihin on ilo törmätä facebookissa.
Ilo on myös seurata televisiossa hyväntekeväisyysgaaloja ja -konsertteja, joissa kerätään ihmisiltä rahaa suorissa lähetyksissä. Tavallisten ihmisten kukkaronnyörit ovat löysällä, rahaa kertyy usein parissa tunnissakin valtavasti.
Näiden lisäksi meillä on tietysti edelleen perinteiset hyvää tekevät järjestöt ja yhdistykset, joissa autetaan ihmisiä ilman, että siihen liittyy oman edun tavoittelua.
Yhteistä näille yksittäisille auttajille, joita löytyy facebook-kavereistakin paljon on se, että he eivät pidä ääntä itsestään. Kukaan ei kehu, että nyt lahjoitin ilmaiseksi niin ja niin paljon tavaraa, tai että avustinpa juuri viidelläkympillä vähäosaisia.
Me suomalaiset olemme sentään aika hyviä ihmisiksi.
Pitääpä yrittää muistaa se, kun ensi kerralla törmää uutiseen kylmästä ja itsekkäästä ahneudesta…