Ko­lum­ni: Auk­ko­hak­kuu pitää lailla kieltää

-

En muista tätä ennen tehneeni: poimin lokakuun 16. päivänä mustikoita polun varrelta. Puolukat ovat vielä vähän kovia, kuin raakoja. Takana on loistava vadelmakesä; vielä lokakuun alussa löysin vadelmia metsän villistä pensaasta.

Naapuri näyttää saaneen juuri rukiin puitua. Pellon maa lintsahtelee ja lätisee jalkojen alla. Maa ei enää vedä vettä.

Aurinko hehkuu kultaisena kehänä pilvissä ja ihanat vaaleanpunaiset autereet leijailevat Kasitien varressa kuin jossain ranskalaisessa maalauksessa. Sellaisessa utuisessa, jossa on keltaisia puita vaaleanpunaisella ja sienan värisellä taustalla. En nyt juuri muista missä. Historian opettaja hyppäsi oppikoulussa kaikki taidehistorian osuudet yli tarpeettomina. Kirjan kuvatkin olivat mustavalkoisia.

Ajelen vaaleanpunaisessa usvassa kuin elävässä maalauksessa.

Se on kai sitä Saharan hiekkaa; Ophelia sen kantoi tullessaan. Se värjää kaiken punaiseksi. Meillekin riitti pastellisävytys.

Voi sitä Saharaa! Sehän oli ennen savannia, ja meren väitetään joskus huuhtoneen sfinksien jalkoja. Siitä ovat muistona eroosiouurteet niiden kyljissä. Sielläkin oli joskus ilmastonmuutos. Nyt se on vain hiekkaa. Oli taidettu kaataa se viimeinenkin puu, niin kuin Pääsiäissaarelta. Siellähän eroosio kulutti maan, ja nälänhädän kerrotaan johtaneen ihmissyöntiin.

Kaiken tämän tiedämme, ja yhä vain meillä saa aukkohakata ja kuopia tasaisia maita kynnökselle. Energia katoaa maasta, missä ei kasva puita.

Eikö kukaan sääli metsän eläimiä? Kuka jaksaa rämpiä niissä oloissa puujätteen, kivien ja monttujen joukossa? Kuka haluaa asua raunioissa?

Aukkohakkuu pitäisi lailla kieltää, samoin metsämaan laikutus.

Kohta Maan haltija kääntää pohjoisen pallonpuoliskon termostaattia piirun verran kylmemmälle. Sitten tulevat loputtomat liukkaat, ja aukkopaikan kohdalla on aina tiellä jäätä. Se testaa kävelijän niveliä ja autojen nastoja. Toista on puiden suojaamilla teillä. Siellä on hyvä kulkea. Siellä jalka pitää.

Bisneksessä ei lasketa koskaan kokonaisvaikutusta. Tekonivelet eivät näy menopuolella. Eivät kaatumiset, sairaslomat. Eivät ulosajot, peräänajot, peltivauriot. Katsotaan vain, että omistaja hyötyy. Irma, Maria ja Ophelia ovat vain jotain, mikä tapahtuu muille.

Ja ilmasto vain jatkaa muuttumistaan. Ja iskee ihmistä vastaan.