En ole ikinä ollut erityisemmin kiinnostunut autoista. Tai ehkä olisi oikeammin sanoa, että suurimman osan elämääni autot eivät ole kiinnostaneet pätkän vertaa. Niiden ainoa merkitys on ollut, että niillä pääsee paikasta toiseen. Kaikkein parasta paikasta toiseen pääseminen on, jos joku toinen ajaa ja lukee tarvittaessa karttaa. Minulle sopii vallan mainiosti pelkkä kyydissä istuminen.
Varhaisin muistikuvani autojen kiinnostamattomuudesta on jostain vuoden 1980 tienoilta. Hoitopaikan pihalla oli mahtavan suuri hiekkalaatikko, johon mahtui kahdeksankaistaisen ja hyvin ruuhkaisen moottoritien verran pikkuautoja. Kanssaleikkijä piti autoa kääntäessään omituista piippaavaa ääntä. Noin 14 vuoden kuluttua hoksasin, mikä ääni se oli. Vilkku! Kun autolla kääntyy, pannaan päälle vilkku, ja siitä kuuluu tosiaan sellainen ääni.
Tuokaa minulle autokorttipakka ja en varmaan vieläkään osaisi kertoa, mitä kaikki ne tekniset tiedot tarkoittavat. Maksiminopeus on maksiminopeus, ja sen on hyvä olla suuri, jotta kaverilta voittaa kortin, mutta mitä ne muut arvot taas merkitsevätkään. Siitä minulla ei ollut lapsena oikein mitään hajua tai kiinnostusta ottaa edes selvää.
Perheemme ensimmäinen auto saapui mökkitietä kesäisenä päivänä. Ratin takana oli isä, joka oli päätellyt autottoman perheemme tarvitsevan ehdottomasti autoa. Vuosi oli 1984 ja auto Lada. Merkin sosiaalispoliittisekonomismaailmankatsomuksellisia vivahteita en ymmärtänyt. Lieköhän niillä ollut merkitystä ostajallekaan? Sattumoisin Ladoja myyvä autoliike oli aivan kotinurkillamme.
Tuon ensimmäisen auton rekisterinumeron muistan vieläkin ulkoa. Auton yksityisyyden suojelemiseksi en kirjoita sitä tähän kokonaan. Rekisterinumero alkoi O:lla ja päättyi kakkoseen.
Elämä opettaa vastentahtoistakin. Osaan muun muassa tankata ja lisätä öljyä. Lisäksi tiedän joitain temppuja teoriassa.
Väkisinkin matkan varrella on tarttunut mukaan kaikenlaista ei niin tärkeää autotietoutta. V8-moottorin rakenteen minulle opetti Robbie Coltrane. Ei valitettavasti henkilökohtaisesti, vaan televisio-ohjelmassa, jossa kovasti Fitzin näköinen mies autoili Yhdysvaltoja eestaas.
Käsittääkseni joillekin autoilun ja auton ystäville tietyt merkit ovat rakkaampia kuin toiset. En ymmärrä.
Autokylmyyteni vuoksi pyörittelen silmiäni, kun ystäväni kaipailevat lämmintä yhteiselämää Saab-merkkisten autojen kanssa. Raukat ovat joutuneet muiden elämänvalintojensa takia hankkimaan muun merkkisiä autoja. Toivottavasti elämä tuo teidän tiellenne vielä hienon Saabin.