Tiedotusvälineissä poliitikot vatvovat lieveilmiöitä päiviä, viikkoja, kuukausia. Kiinnostavinta on, jos on kysymys jonkun tekemästä ”virheestä”. Kaikki ovat mielestään oikeassa.
Jokainen tietää esimerkiksi, miten Heppu Helsingistä ja Inka Inarista tulevaisuudessa saavat tasavertaisesti terveyspalveluja. Asioita ratkotaan rahapussi edellä. Kansanliikkeiden ääni ei kuulu.
Sinänsä tärkeän elinkeinoelämän huomioimisen myötä rikkaat rikastuvat, vähäosaiset saavat entistä vähemmän, keskiluokka kurjistuu. Kun maailmanmarkkinat alkavat vetää ja hyvinvointi myös meillä lisääntyy, poliitikkomme kokevat ja hokevat olleensa päätöksineen kaiken takana.
Olinhan siellä minäkin, huipulla. Tyttö, joka luuli suutarin likan liian varhain kasvaneiden tissien liittyvän aikuisten kuiskutteluun kenkien korjaajasta. Myöhemmin tyttö ymmärsi, että supattelun syy oli suutarin sosiaalidemokraattisuus.
Mannerheimin kuollessa tyttö itki vuolaasti muiden mukana. Mutta kun äiti löysi vävynsä housuntaskuja tyhjentäessään kommunistisen puolueen jäsenkirjan, kukaan ei itkenyt. Äiti huusi ja tyttö ihmetteli. Taskut tyhjennettyään äiti hoiti pyykkäämisen loppuun ja rakasti vävyään kuten ennenkin.
Antiikin historia luettiin koulussa tarkoin. Tyttö ihaili stoalaisia sotilaita. Myöhemmin Aleksanteri Suuri uljaine sotaretkineen herätti ihastusta. Kotona isä kiinnitti proteesin joka aamu vasempaan jalkaansa, oli astunut miinaan Vuostimojoessa saksalaisia takaa-ajaessaan. Suomen käymistä sodista ei juuri koulussa puhuttu. Tynnyristä kurkistamaan tyttö pääsi onneksi äidinkielen tunneilla opettajan kirjavalintojen kautta.
Myöhemmin tyttö löysi itsensä marssimassa riemurinnoin punalippujen alla, Finlandia talolta puhumassa ja kuuntelemassa simultaanitulkkien kääntämää puhetta ETYKin pienoisparlamentissa ynnä muuta. Noina rikkaina vuosina aviomies valmisti äidin poissaollessa purkkihernekeittoa ja säilykelihapullia.
Björn Wahlros käänsi takkia, myös moni muu. Vaikka tytön maailmankuva romahti ilmenneiden vääryyksien takia, takki ei kääntynyt. Vapaus, veljeys, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, globaali erilaisuuden hyväksyminen – mihinpä nuo vaihtaisin.
Tavataan vaalipaikalla Suomen presidenttiä valittaessa.
