Kuusi ja puoli vuotta sitten olo oli jännittynyt. Olin juuri aloittanut ensimmäisessä esimiespestissäni, Raahen Seudun päätoimittajana. Alku oli näin jälkeenpäin ajateltuna melkoista kaaosta: muutaman ensimmäisen päivän aikana tapasin parisataa uutta ihmistä, opettelin uusia toimintatapoja, tunnustelin toimituksen ajatuksia ja odotuksia. Kaikki oli uutta ja vauhtia riitti.
Sain Raahessa lämpimän vastaanoton. Moni teki itseään tykö, eikä kontaktien solmimisen eteen tarvinnut itse hirveästi huhkia. Kiitos jokaiselle minua Raaheen, Pyhäjokeen, Siikajokeen ja tuolloin vielä myös Vihantiin perehdyttäneelle. Toivottavasti seuraajani saa yhtä hyvää kohtelua ja vetoapua. Ja ei - häntä ei ole vielä valittu.
Raahe on opettanut minulle paljon. Olen oppinut tuntemaan rannikkoseudun pikkukaupungin, jossa kaikki hyvän elämisen edellytykset ovat käden ulottuvilla tai ainakin pyörämatkan päässä. Ihmiset ovat mutkattomia ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. Vaikka Raahea joskus moititaan sisäänpäin lämpiävyydestä, minua tuo piirre ei ole haitannut. Johtuneeko sitten siitä, että olen hämäläisen pikkukunnan kasvatti. Siellä jos missä lämmetään sisäänpäin.
Olen oppinut valtavasti teräksen tuotannosta ja ydinvoima-asioista. Olen saanut tuntumaa merikalastukseen ja hylkeenpyyntiin, vasemmistolaisuuteen ja lestadiolaisuuteen, pesäpalloon ja konepajateollisuuteen. Olen tavannut mahtavia tyyppejä ja osaavia ihmisiä, joilta olen saanut oppia monia asioita. Olen kuullut kiitosta ja kannustusta, haukkuja ja uhkailujakin.
Kaiken kaikkiaan olen saanut elää täysillä päätoimittajan arkea ja juhlaa.
Nyt yksi sivu omassa ja myös lehden historiassa kääntyy. Viimeinen työpäiväni Raahen Seudun johdossa häämöttää, ja syyskuussa siirryn Ouluun viestintäjohtajaksi. Lehden arkea viedään eteenpäin toisaalta uusin, mutta toisaalta tutuin voimin.
Suurin kiitos näistä vuosista kuuluu omalle työyhteisölleni. Raahen Seudun osaavat ammattilaiset ja mahtavat työkaverit ovat olleet kullanarvoisia niin lehdelle, sen lukijoille kuin itsellenikin. Mustan huumorin ja keskinäisen luottamuksen avulla on rämmitty läpi vaikeidenkin aikojen.
Kiitos kuuluu myös lukijoille. Kiitos hyvistä keskusteluista, ruusuista ja risuista. Kiitos siitä, että olette kulkeneet mukana.