Tähän aikaan vuonna 2002 kotonani mietittiin kiivaasti koulujen päättymistä. En minä juurikaan tainnut miettiä, mitä nyt vaatteiden osalta, mutta äidilläni taisi olla tekemistä. Sainhan minä painaa kevään päätteeksi ylioppilaslakin päähäni.
Lukion päättyminen oli upeaa, mutta myös hyppy tuntemattomaan, sillä en tiennyt, mikä minusta isona tulee. Osa koulukavereistani tiesi. Heille lukio oli suorittamista tulevaisuuden unelma-ammattia varten. He lukivat kieliä tai pänttäsivät pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa kolme vuotta määrätietoisesti. Ylioppilaskeväänä he osallistuivat valmennuskursseille ja lukivat ylioppilaskokeiden lisäksi yliopiston pääsykokeita varten. Minä vain haparoin. Pähkäilin, että saattaisin tykätä historian lukemisesta tai kuvataiteilijan urasta. Silti en laittanut tikkua ristiin, että olisin päässyt opiskelemaan kumpaakaan alaa.
Muistan kadehtineeni heitä, joille tulevaisuuden suunta oli selvä. Miten joku saattoi tietää siinä vaiheessa, miksi hän isona haluaa? Samaa mietin yhdeksännellä luokalla, kun jouduin pohtimaan, missä koulussa jatkan opintojani. Jo siinä vaiheessa jotkut tiesivät, mitä he haluavat isona tehdä. He tiesivät haluavansa sähkömiehiksi tai metallialalle, sairaanhoitajiksi tai kokeiksi, lakimiehiksi tai lääkäreiksi... Minä en tiennyt.
Tulevaisuus voi tuntua pelottavalta, jos ei oikein tiedä, mitä haluaa. Opiskeluvaihtoehtojen miettiminen saattaa aiheuttaa enemmän ahdistusta kuin iloa ja jatko-opintosuunnitelmat voivat tuntua virheeltä jo siinä vaiheessa, kun hakupaperit on laittanut menemään. Onneksi mikään ei ole kiveen hakattu. Oman itsensä löytäminen voi ottaa aikaa, mutta missään vaiheessa se ei ole liian myöhäistä.
Harva työ tai ammatti on tänä päivänä loppuelämän ratkaisu. Omaa tulevaisuuttaan joutuu todennäköisesti miettimään muulloinkin kuin opiskelujen päätyttyä. Työelämässä voi tulla vastaan tilanteita, jolloin kyseenalaistaa oman työn mielekkyyden. Voi myös käydä niin, että oman työnsä ja ammattinsa joutuu miettimään uusiksi pakon sanelemana. Nykyaikana onkin yleisempää, että monen ura koostuu useista eri työpaikoista ja jopa useista eri ammateista.
Vaikka olin tulevaisuuteni kanssa hukassa vielä ylioppilaslakki kourassakin, kävi minulle ihan hyvin. Löysin itselleni työn ja ammatin, jossa viihdyn. Siitä huolimatta vielä joskus mietin, mikä minusta isona tulee. Onneksi siihen ei missään vaiheessa tarvitse olla yhtä ja lopullista vastausta.
Jos siis nyt mietit, mitä ihmettä aiot isona tehdä, älä huolestu – tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä!