Vanhempi väki saattaa mieltää isänpäivän markkinamiesten keksinnöksi, ja se onkin verrattain nuori perinne Suomessa. Minä ja moni muu kuitenkin ajattelemme, että isät ovat merkkipäivänsä ansainneet.
Suomalaisen miehen isän rooli on muuttunut vuosikymmenien aikana. Raskaan maatalous - ja tehdastyön aikakautena isät olivat usein pitkissä työpäivissään kiinni, joten suhde lapsiin saattoi jäädä etäiseksi. Kun aikaisemmin suomalaiseen kasvatuskulttuuriin kuului myös ruumiillinen kuritus, koettiin isä fyysisestikin pelottavaksi henkilöksi. Vanhemmat sukupolvet muistavat kuitenkin päällimmäisenä isän karheat kehaisut, kun työ oli tehty hyvin. Karskin ulkokuoren alla sykki lämmin ja oikeudenmukainen sydän.
Tämän päivän isä haluaa olla läsnä lapsensa elämässä. Nykyisät suhtautuvat isyyteensä vastuullisesti pitäen lapsia vuosikausien projektina, joka vaatii sitoutumista. Lapsia syntyy perheisiin määrällisesti entistä vähemmän, joten lapsille voi suoda kohdistetusti paljon aikaa ja huomiota. Ei ole enää tavatonta, että isä jää hoitamaan lapsia ja äiti menee töihin, sillä perhevapaajärjestelmämme kannustaa isejä osallistumaan. Lapsia tosin syntyy koko Suomessa historiallisen vähän, joten isyyden saa kokea yhä harvempi mies.
Isyyteen ja siitä osattomaksi jäämiseen liittyy kipeitä asioita. Lapsettomuutta käsitellään usein naiskokemusten kautta, mutta nykyisin on onneksi nostettu keskusteluun myös, miten miehet kokevat tahattoman lapsettomuuden.
Kaikki isät eivät saa tai voi olla mukana lastensa elämässä. Erotilanteessa isät jäävät todennäköisemmin sivuraiteille huoltajuudessa. Tilanne on muuttumassa, sillä isät ovat järjestäytyneet vaatimaan tasavertaisempaa kohtelua huoltajuuksia jaettaessa.
Isänpäivä saattaa nostaa tunteet pintaan niillä, joilla ei ole ollut isää elämässään. Tunne-elämän kehityksen kannalta tärkeää miehenmallia voivat onnistuneesti antaa isoisät, enot ja muut läheiset miehet. Isähahmo voi olla tärkeämpi kuin biologinen isä.
Isän suhtautuminen tyttäreensä heijastuu myöhemmin tyttären suhteissa vastakkaiseen sukupuoleen. Kun isä on kannustava ja naissukupuoleen tasavertaisesti suhtautuva, ei tytärkään hyväksy vähättelevää tai alistavaa kohtelua aikuissuhteissaan. Näin naisnäkökulmasta ja omastakin kokemuksesta voin sanoa, että isän paras merkitys on – tietenkin perusturvaan liittyvien asioiden jälkeen – se, että auttaa tyttäristään rakentumaan itsetuntoisia ja vahvoja naiskansalaisia, äitejä ja vaimoja.
Isät ovat juhlapäivänsä ansainneet. Eikä ollut lainkaan hullumpi ehdotus, että isänpäivästä voisi tehdä myös virallisesti liputettavan juhlapäivän.