Niin siinä sitten kävi, ettei kukaan perunut puheitaan Väyrysen käynnistämässä edustajakierrossa. Juhannuksen jälkeen olinkin jo ojentamassa kansanedustajan valtakirjaa puhemies Risikolle, sillä asiat etenivät yhtäkkiä vauhdilla monien viikkojen pysähtyneisyyden jälkeen. Kuvaajien ja toimittajien todistaessa lyhyttä mutta muodollisesti merkityksellistä hetkeä puhemies kysyi, miltä minusta tuntuu. Vastasin, että monenlaiselta. Oloni oli samalla kertaa riemullinen, sillä olinhan päässyt tavoitteeseen, johon pyrin tukijoukkojeni kera kolme vuotta sitten, mutta myös vakava, sillä pitelin sentään käsissäni tuhansilta maakunnan ihmisiltä saamaani luottamuksen osoitusta. Luottamuksen kanssa ei leikitä.
Edellisenä päivänä tapaamani oikeuskansleri Pöysti osoittautui leppoisaksi Rovaniemen kasvatiksi, jolla oli valtakirjan tarkistukseen varatun koruttoman audienssin päätteeksi aikaa näyttää minulle – kuultuaan että olen historian opettaja – valtioneuvoston pääportaikosta kohta, jossa kenraalikuvernööri Bobrikov murhattiin. Kerran vuodessa pääsevät kuulemma helsinkiläisetkin opastetulle kierrokselle valtioneuvoston linnaan, jossa ovat tilat myös pääministerille ja ministereistä muodostuvalle valtioneuvostolle. Pöysti kertoi kokevansa itsensä etuoikeutetuksi saadessaan päivittäin nauttia Engelin kauniista arkkitehtuurista, joka pärjää hänen mielestään muiden pääkaupunkien rakennuskannalle. Minulla ei ollut siihen mitään lisättävää.
Minun on vaikea kuvata yhdellä sanalla ensimmäistä viikkoani Arkadianmäellä. Valtava määrä uusia kasvoja ja nimiä opeteltavaksi, itse itselleni asettamani paineet oppia nopeasti parlamentin toimintatavoille ja jo pelkästään se, että osaisi kulkea oikeaan paikkaan, aiheuttivat tällaiselle univammaiselle ihmiselle levottomia aamuyön hetkiä. Tuntui mukavalta, kun tähän asti lähinnä telkusta tutut edustajakollegat eri puolueista toivottivat uuden tulokkaan ystävällisesti kokoonpanoonsa, jossa – kuten moni heistä totesi – oli ollut edellisiin kausiin nähden paljon vaihtuvuutta. Lupasin olla joukoissa ainakin pitempään kuin kahdeksan päivää edustajana ollut edeltäjäni Kalajoelta.
Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun teki upeassa eduskuntatalossa kuitenkin se, että melkoinen joukko ammattitaitoista henkilökuntaa on valjastettu mitä erilaisimpiin töihin, jotta kansanedustaja voisi keskittyä omaan ydintyöhönsä eli säätämään lakeja Suomen kansalle. Viimeistään tuon kaiken hahmotettuaan ymmärtää päässeensä tekemään arvostettua ja arvokasta työtä; seutukunnan, oman maakunnan ja isänmaan paras kirkkaana mielessä.