Kiitos Sari Jaatinen, kiitos Pekka Poukkula. Paljon olen lukenut koulukiusaamisesta, kuunnellet viisaiden luentoja, lukenut Koulukiusaaminen lehteä, keskustellut virallisissa ja epävirallisissa tilaisuuksissa aiheesta, mutta te pääsitte vasta ihon alle.
Sari, teit tässä yhden parhaista artikkeleistasi. Pekka, ihailen sinua. Sinä uskallat ja osaat pukea tunteet sanoiksi. Analyyttisesti olet luonut ymmärrettävän kuvan niin pähkähullusta aiheesta kuin koulukiusaaminen. Millään projektilla sitä ei ole poistettu koululaitoksestamme.
Mustia vuosia (monia! monelle!) on synnytetty viattomille lapsille ja nuorille, ja tullaan niin tekemään edelleen. Nuo vuodet seuraavat kiusattuja (kiusaajia) tavalla tai toiselle hamaan tappiin asti.
Pekka kuvaa mustina vuosinaan olleensa sotatantereella, jatkuvasti varuillaan, peloissaan ja häpeissään. Kun opettajakaan ei tilanteessa ollessaan puuttunut asiaan, Pekka totesi, ettei tilanteelle voi kukaan yhtään mitään; alkoi kiusaamiseen siedättäytyminen (absurdia).
Kuka tai mikä ottaa vastuun kiusattujen mustista vuosista ja niistä johtuvista juonteista koko loppuelämäksi? Minun, sinun, hänen, meidän, teidän heidän on se tehtävä.
Meidän kaikkien on luotava ympärillemme rakastava, erilaisuuden hyväksyvä, toisen huomioiva, kriisitilanteessa toimintaan kykenevä ilmapiiri. Ilmapiiri, jossa jokainen kantaa vastuun jokaisesta yhteisön jäsenestä.
Instituutiot ja lakipykälät eivät pääse ihon alle yhteisössä, jossa vallitsee eriarvoisuus, suvaitsemattomuus ja rakkaudettomuus.
Lopuksi terveiset: Kaikki te ihanaiset lapset työvuosieni varrelta, ajattelen teitä lämmöllä. Minäkin sain oppia. Pyydän anteeksi teiltä, joiden kiusaamiseen en älynnyt puuttua, teitäkin on aivan varmasti. Pekka Poukkula, kerroit yhden elämäsi tarinoista 29.7. ilmestyneessä Raahelaisessa. Selvästi sinulla on monta tarinaa kerrottavana, onnellisiakin.
Kiitos, että panit minut ja varmasti monet muut pohtimaan joskus outoa elämäämme. Onnea elämässäsi, olet valinnut hyvin teeman, johon poliitikkona pyrit vaikuttamaan.
Juonteita kiusatuksi tulleen myöhemmässä elämässä: ”Joskus saatan vaikka töihin ajaessani tuntea itseni yhtäkkiä hyvin yksinäiseksi.”