Kiinalaisten sijoitukset ovat vähentyneet tasaisesti Euroopassa viime vuosina, erityisesti kahden viime vuoden aikana. Riskit ja niiden arviointi ovat ujuttautuneet kiinalaisten sanavarastoon ja käytännön toimiin.
Myös Kiinan valtio on ohjeistanut entistä tiukemmin ulkomaisia sijoituksia. Kun rahaa alkoi virrata ulkomaille, myös lupakäytäntöjä maassa tiukennettiin.
Kotimarkkinapelko levisi talouskasvun heikennyttyä, pelokkeena heijasteli myös valuutan arvon lasku. Siitä seurasi, että moni kiinalaisyritys halusi paeta rahoineen maansa rajojen ulkopuolelle.
Lähes jokaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa sivutaan tavalla tai toisella Kiinaa. Kiinalaiset vyöryvät myös Suomeen – ihmisinä ja tuotteina.
Moni pelkää kiinanpoikien valtaavan markkinamme, ujuttautuvan liian syvälle yhteiskunnan syövereihin, ja liian halvalla.
Kiina haluaa tietysti tehdä sen, mitä me muut teollistuneet ja elintasoamme janoavat maat olemme jo ajat sitten tehneet, ja tuhonnet liiankin paljon.
Viis ilmastoahdistuksesta.
Kuten olemme kokeneet, harvoin opimme toisiltamme. Siltä näyttää nytkin.
Huolimatta Euroopan taistelusta ilmastonmuutosta vastaan, kiinalaiset hakevat kasvua itselleen ja kansalleen, keinoja kaihtamatta. Päästörajat eivät eivät heitä hetkauta.
Kohta alkaa tuntua siltä, että suomalaiset ovat nihilistejä kiinalaisiin verrattuna.
Kun valtio haluaa tulla koteihimme sääntelemään, siis kertomaan, montako puuta saa kaataa, mitä kaupasta ostaa tai missä asua, tunnemme tunnelatauksen sisällämme.
Kun lautaseltamme viedään liha, pihasta eliminoidaan väärä kulkuneuvo, eikä puuta saa käyttää muualla kuin paidassa tai muissa tekstiileissä, nousee suomalaisen omanarvon tunto.
Ehdotan, että tehdään kompromissi. Aloitetaan vaikka siitä, että tehdään diili kiinalaisten sijoittajien kanssa junayhteyden rakentamiseksi Oulun ja Raahen väliasemien kautta etelään ja pohjoiseen.
Kiinalaiset saavat käydä loikoilemassa puhtaan Kalajoen hiekkasärkillä ja nuotioimassa saaristossamme paistamalla puhdasta lähiruokaa pannulla. Ehkä muitakin innovaatioita saattaa tarttua pikku taskuihin elinkeinoelämän puolelta.
Saanto on meille suuri, mutta kiinalaiselle sijoitus on pieni. Olemme näin osallistuneet ilmastotalkoisiin ja opastaneet kiinalaisia kaidalle talouskasvun tielle.
Inkeri Kerola
Kirjoittaja on entinen raahelainen keskustan kansanedustaja ja nykyinen kunnallisneuvos sekä konsultti.