Toukokuu on mielestäni parasta aikaa koulumaailmassa, vaikka elokuukin on aika vahvoilla. On hienoa nähdä ysit pinnistelyjensä loppusuoralla ja jännittää kevään abiturienttien kanssa arvosanoja. Viimeiset viikot ovat sekoitus onnellista odotusta mutta myös eron haikeutta monivuotisista koulukavereista. Eräs luku elämänkirjassa on tulossa päätökseen ja uusi luku on avautumassa jatko-opiskelupaikan muodossa.
Kaukana ovat ajat, jolloin ylioppilastutkinnolla saati peruskoulutodistuksella päästiin työelämään. Hyvinvointivaltiomme peruskiviä on liki maksuton koulutusjärjestelmä, joka mahdollistaa aina tohtoriksi asti kouluttautumisen. Kun pitkälle johtavat koulutuspolut ovat lähtökohtaisesti kaikille avoimet, on se koulutusta arvostavassa yhteiskunnassamme johtanut tutkintojen yliarvostukseen ja paradoksaalisesti myös niiden inflaatioon. Yksinkertaisinkin työ vaatii jonkin tutkinnon. On selvää, että oppi työn ja tehtävän suorittamiseksi hyvin ja turvallisesti on aina oikein, mutta paljon on myös tutkintojen täytteenä huuhaata, jolla saadaan kulutelluksi aikaa ja rahaa ihan sen itsensä vuoksi.
Nykynuorilla on edessään vuosien opinnot, ennen kuin ovi työelämään avautuu. Valmistumisen jälkeen avoinna olevia paikkoja saattaa olla tavoittelemassa monta sataa pätevää työnhakijaa.
Näkymät kovasta kilpailusta voivat lannistaa herkimpiä yksilöitä jopa jo peruskoulussa, kun he ovat seuranneet lähipiirinsä ponnistelua ”mikään ei riitä” -ilmapiirissä tai jos he kokevat heihin kohdistuvat odotukset vaikeasti täytettäviksi. Osa nuorista puolestaan keskittää kaikki voimavaransa hyvien arvosanojen saamiseksi. Muu elämä opiskelijarientoineen ja ihmissuhteineen jää taka-alalle, kun kellon ympärys täyttyy opiskelusta ja mahdollisesti myös työssäkäynnistä. Hengästyttävän tahdin hintana on usein iloton elämä ja jopa loppuun palaminen.
Kannustetaan nuoriamme uskomaan, että elämä kyllä kantaa: Kannattaa opiskella, ja jokaiselle löytyy paikka tässä elämässä. Hauskanpito kuuluu kaikille ja kaikkiin elämänvaiheisiin, ja perheen voi perustaa opiskeluaikanakin. Hyvä työpaikka ja tutkintojen suorittaminen ovat hyviä ja arvostettavia asioita, mutta oma henkinen hyvinvointi ja ihmissuhteet ovat tärkeämpiä. Elämän mukanaan tuomat surut puolittuvat ja ilot monikertaistuvat, kun ne saa jakaa rakkaittensa kanssa.