Aikoinaan, joskus -70–80-luvulla Rautaruukki ryhtyi järjestämään kesäleirejä henkilöstönsä lapsille. Ohjaajina toimivat ainakin osittain johdon jälkikasvu, ulkopuolisiakin mahtui toki joukkoon.
Leiriporukka kuskattiin busseilla leirikohteeseen viikoksi itsenäistymään.
Olin mukana muutamilla kuskausreissuilla kesätyöntekijän ominaisuudessa. Mieleeni tuolta ajalta on jäänyt korvamato, mitä leiriläiset usein lauloivat: "Sunfarallalallalaa, ota lenkkimakkaraa, kyllä Rautaruukki kustantaa".
Lieneekö tuolta ajalta peräisin se outo jäänne, minkä kuulee usein vieläkin.
–Joku kustantaa, joku huolehtii, joku järjestää. Yleensä vaatimus on – kaupunki!
Viime viikonlopun Pekan Pimiät ja moni muu tapahtuma tänä kesänä on ollut tapahtumarikas ja monen toimijan yhteinen koitos. Primus motor löytynee kuitenkin seminaarin kampukselta. Meskuksen putiikki ansaitsee todella ison kiitoksen uurastuksestaan.
Jos kaupunki olisi yksin järjestämässä tällaisia tapahtumia, olisi loppulasku huima.
Piritta Rossi kuvasi aiemmin keväällä kaupunkimme kulttuuritarjontaa osuvasti: kaupungin osuutta siinä on vain pieni siivu.
Taisipa olla eräs yrittäjä, joka ihmettelikin, miksi kaupungin tulisi järjestää ja ylläpitää kaikkea.
Kaupungin ei todellakaan tule olla kaikesta vastuussa. Tutkittua on se, että jos yksikössä on parikymmentä henkilöä, he alkavat työllistää toinen toistaan keskenään. Palvelukonsepti kuntalaisiin päin ei tällä parane.
Meillä on jokaisella visioita siitä, mitä kaikkea kaupunkiimme tulisi rakentaa.
Miksi kaupungin tulisi kaikki rakentaa ja velkarahalla?
Saimme synnytettyä aikanaan Kruununmakasiinin uuden ulkoasun osittain yhteisellä ponnistuksella. Kaupungilta yksin hanke ei olisi onnistunut.
Nyt kaikki suunnittelijat, toiveajattelua harrastavat ja kaupunkiin tukeutuvat rantojen rakentajat - hihat ylös ja toimiin.
Eikö olisi hienoa nähdä samanlaisia tapoja toimia kuin rautatieaseman Seppä tai Langin kauppahuoneen elvyttäjät. He ovat ymmärtäneet, että Rautaruukki ei todellakaan kustanna kaikkea!