Suomessa eletään historiallisen alhaisen syntyvyyden aikaa. Viimeksi on syntynyt lapsia näin vähän 150 vuotta sitten. Vuonna 1948 Suomessa syntyi 105 000 lasta ja viime vuonna 48 000 lasta. Suomi ei ole koskaan ollut niin vauras, kuin se on nyt, ja silti tilanne on tämä. Jos kehitys jatkuu samana, on jo tiedossa vuosi, jolloin suomalaiset kuolevat sukupuuttoon. Tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä, jotta suunta saadaan muuttumaan.
Kun nuorilta on kysytty tulevaisuudesta, on ilmennyt monenlaista epävarmuutta. Osa pelkää ilmastonmuutoksen kurjistamaa maailmaa ajatellen, että on ekoteko, kun ei saata lapsia tähän maailmaan. Pidentyneeseen nuoruuteen eivät kuulu perhevelvollisuudet vaan vapaus matkustaa ja olla sitoutumatta pitempiin työ - tai ihmissuhteisiin.
On myös sellaisia, jotka haluaisivat perustaa perheen, mutta työsuhteiden epävarmuus ja perhevastuun mukanaan tuomat lisäkustannukset pelottavat. Perheverkostot ovat muuttuneet lisääntyneen liikkuvuuden vuoksi, ja suvut eivät ole läsnä lapsiperheiden arjessa kuten ennen. Luottamus siihen, että elämä kantaa, on vähentynyt.
On korkea aika miettiä keinoja, miten syntyvyyttä saadaan nostettua Suomessa. Nuoret naiset ovat avainhenkilöitä, sillä heidän asemansa työmarkkinoilla on epävarma. Vaikka kuluneen hallituskauden aikana kohennettiin tilannetta työnantajalle maksettavalla kertakorvauksella, ei tämä toimi riitä. On luotava järjestelmä, jossa yhteiskunta vastaa vanhempainvapaista johtuvista kustannuksista. Kun naisen työnantaja ei kanna kustannusvastuuta, poistuu este palkata tehtävään synnytysikäinen nainen.
Vaikka Suomi on tasa-arvon edelläkävijä monella tapaa, on työelämän tasa-arvossa vielä tekemistä. Radikaalilla vanhempainvapaauudistuksella yhteiskunta viestisi lapsimyönteistä ajattelua: lapsi on aina tervetullut! Lasten saamista ei tarvitsisi ajoittaa vakiintuneen työuran keskivaiheille, jolloin biologinen kello vetelee viimeisiään. Lapsi olisi myös tervetullut vaikka opiskeluaikana, kun koko työura häämöttäisi vasta edessä päin.
Lapsimyönteisyys vaatii vallankumouksellisia tekoja. Se tarkoittaa vanhemmuuden tukemista ennaltaehkäisevillä toimilla perhekeskuksissa ja neuvolakäyntien yhteydessä sekä lapsilisien nostamista tasolle, jossa niillä on merkitystä. Yhteiskunnan tulisi kannustaa myös isien työnantajia antamaan isille mahdollisuus käyttää perhevapaita, sillä työpaikalla kukaan ei ole täysin korvaamaton, mutta lapsi on vain kerran lapsi.
Kaikelle on olemassa hintalappu, eikä mikään uudistus ole ilmainen. Kyse on arvolinjauksesta, kuinka tärkeänä pidämme kansamme olemassaoloa.