Tyttäreni sai tällä viikolla uuden ystävän. Ystävyys alkoi leikkipuistossa karusellilaitteessa. Kaverisuhteen alkamiseksi riitti, että tyttäreni kertoi oman nimensä ja kysyi sitten kaverin nimeä. Kun nimet olivat selvillä, oli kaverisuhde perustettu.
Nyt nämä kaksi ovat leikkineet kohtaamisestaan asti vuoroin meidän pihalla ja vuoroin uuden kaverin pihalla. Siirtymät pihasta toiseen kaksikko tekee käsi kädessä. Jo illan ero uudesta leikkikaverista kirvoitti tyttäressäni ikävän tunteita.
Pienet lapset ystävystyvät ihanan helposti. Heidän suhtautuminen toisiin on mutkatonta. Jossain vaiheessa tämä kuitenkin muuttuu. Yhtäkkiä asiat, joilla ei oikeasti ole merkitystä, määrittävät sen, oletko jonkun kaveri tai et. Toisen vääränlaiset vaatteet, erilaiset harrastukset tai vääränlainen yhteiskuntaluokka saattavat tehdä ihmisten välille juovan, jonka ylitystä ei edes harkita.
Myös sosiaalisten taitojen merkitys ystävystymisessä kasvaa, kun ikää tulee lisää. Jossain vaiheessa ei enää riitä, että osaa kertoa nimensä vaan pitäisi osata kertoa paljon muutakin. Pitäisi osata olla hauska ja mielenkiintoinen, keskustella fiksusti asiasta kuin asiasta. Ei ihme, että ystävystyminen on vuosi vuodelta hankalampaa.
Ne, joilla on ystäviä, ovat oikeastaan onnekkaita. Kaikille ei ole suotu loistavia sosiaalisia taitoja tai riittävää itseluottamusta, jotta ystävyyssuhteiden rakentaminen tai niiden pitäminen olisi helppoa. Suomessakin on tuhansia, joilla ei ole yhtään ystävää. Osa heistä on jo menettänyt toivonsa – kun kellekään ei kelpaa sellaisena kuin on, miksi enää yrittää.
Oikeasti me kaikki voisimme ottaa mallia pienistä lapsista ja suhtautua avoimemmin kanssaihmisiin. Jos toisella ei ole samat harrastukset kuin itsellä, se ei tarkoita, etteikö yhteisiä keskustelunaiheita löytyisi. Jos toinen on vähän ujompi ja lämpenee uusille tuttavuuksille hitaammin, ei se tarkoita sitä, etteikö hän olisi hyvä tyyppi.
Me pysymme liian tiukasti omissa poteroissamme ja pelkäämme uusia ihmisiä. Unohdamme maailman olevan oikeasti täynnä hyviä ja mielenkiintoisia ihmisiä, jotka voivat rikastuttaa omaa elämäämme monella tapaa ja joiden elämään mekin saattaisimme tuoda uutta ja kaivattua sisältöä. Ystävystyä voi missä iässä tahansa ja aina se lähtee liikkeelle halusta tutusta sekä muutamasta yksinkertaisesta lauseesta: Hei, olen Maarit. Kuka sinä olet?
