Kulunut syksy on ollut monella tapaa maassamme erikoinen. Suomalaisetkin ovat huolestuneina seuranneet maailmanmenoa.
Yksi asia, mikä on kaikkia koskettava, on ruoka. Niinpä sellaisetkin ihmiset, jotka eivät normaalisti kinttaalla viittaa viljavainiolle päin, ovat nyt heränneet todellisuuteen. Pellot lainehtivat vielä lokakuussa. Puinti ei onnistu eikä vilja ehdi valmistua. Siksipä ne, jotka tietävät edes vähänkään viljan käsittelyprosessista, päivittelevät, että ulkomaisen raaka-aineenko varaan joudumme koko vuodeksi.
Hälytyskellojen pitäisi soida koko kansalle, kun viljelijöille kuulutetaan siemenviljan omavaraisuudesta huolehtimisesta.
Huoltovarmuudesta on puhuttu eri äänenpainoin aika ajoin, mutta nyt ovat varastot huvenneet kertaheitolla. Asiantuntijat rohkaisevat, ettei hätää ole, sillä ulkomailta saadaan kyllä tuontia menetetyn sadon tilalle.
Varmuusvarastot ovat hätäpäivien varalle, ja siksi niiden sisältöä ei paljasteta. Vehnää, ruista ja vähäisessä määrin ohraa löytyy varastoista pahan päivän varalle.
Meille siis todistellaan, että hätää ei ole. Toivomme vain, että ulkomainen vilja on hyvissä käsissä ja vapaa jaettavaksi tarpeen tullen.
Isoin kysymys jää kuitenkin jäljelle: Kuinka pitkään viljelijät kestävät sään ääri-ilmiöiden kanssa käytävää taistelua. Kun tulovirta viljan osalta ehtyy ehtymistään, ei itku ole kaukana. Elanto on tiukassa, ja laskut juoksevat.
Arvata saattaa, miten ne kommentit, jotka tulevat tietämättömien suusta, sapettavat viljelijöitä. Keskieurooppalainen ruoka on arvatenkin hyvää niin kauan kuin sitä riittää. Tai niin kauan kun se on syömäkelpoista.
Pienin ele, mitä voimme tehdä, on pitää edes mölyt mahassa Eu-tuista viljelijöille. Katokorvauksia ei makseta valtion toimesta eikä vakuutuksistakaan ole avuksi. Sato on menetetty, mutta koko kuluerä viljan kasvattamiseksi on kuitenkin jouduttu kattamaan.
Joka leivänpala jokaisessa ruokapöydässä on jalostettua viljaa. Jossakin maassa sellaisesta voi vain uneksia.
Ehkäpä tämä syksy saa taas muistamaan sen olennaisen. Leipä se on ensimmäinen. Eu-tuki viljelijälle on tuki meidän kaikkien syömälle leivälle.
