Koko kesäkausi on markkinoitu eri medioissa joukkoliikenteen kasvun tarpeita ja näkymiä.
Syitä keskusteluun on monia: valtion supistuvat resurssit tiestön kunnossapitoon, nuorison herääminen ilmastonmuutokseen, kasvavat kaupunkikeskukset ja niiden väestö – unohtamatta ikäihmisiä, joille kulkeminen on yhtälailla etuoikeus kuin muillekin ikäryhmille.
Paineet joukkoliikenteen lisäämiselle näkyvät jokaisessa kunnassa, mutta kukin kunta yksinään on heikoilla koko reittiliikenteen rukkaamisessa.
Joukkoliikenne siirtyy tulevien maakuntien hoteisiin, joten sopii epäillä, liekö tämä kokonaisuus kärkiteemojen joukossa päättäjien pistäessä rahanreikiä tärkeysjärjestykseen. Joukkoliikenteen järjestäminen tulee olemaan tuleville maakunnille vapaaehtoinen tehtävä. Saattaa olla, että jokin muu teema ohittaa joukkoliikenteen merkityksellisyyden.
Kunnilta kysyttäessä elinvoiman rakentumisen kärjessä nähdään kuitenkin joukkoliikenne. Se on kunnille strateginen tekijä, yksi elinvoiman tuojista. Toiset näkevät tämänkin elinvoiman pukkaamisena kunnista poispäin. Niin tai näin, autottomat tarvitsevat kulkuyhteydet työpaikoille, kouluihin, harrastuksiin ja ostosreissulle.
Yhä äänekkäämmät viestit yksityisautoilun rajoittamiseksi, päästöjen vähentämiseksi tai sähköautojen puskemiseksi markkinoille alkavat jo ärsyttää meitä ruuhka-Suomen ulkopuolella asuvia. Palvelut kuuluvat meillekin, ja jos niiden äärelle mielii päästä, kulkupeliä tarvitaan.
Joukkoliikenteen kehittämisessä on syytä lyödä hynttyitä yhteen. Muutama pienempi kunta saa yhdessä toimivan järjestelmän tahtotilan ollessa kohdillaan. Tätä yritystä olemme toivottavasti tukemassa kaikki yhdessä. Ehkäpä se Vihannin junayhteysliikenteen merkityskin kirkastuu pikkuhiljaa myös VR:lle.
Yksityinen autonomistus tulee joka tapauksessa kokemaan kovia. Toivottavasti myös pienemmille paikkakunnille löytyy yrittäjiä, jotka avaavat markkinat joustaville autonvuokrausmalleille. Jos on tarjontaa, löytynee myös kysyntää. Isot työnantajat ovat tässäkin avainasemassa, tienraivaajina.
vinen.