Ko­lum­ni: Lin­ko­lan Pentti ja eko­hip­pi

-

Joulunpyhinä oli minulla luettavana Tieto-Finlandia-palkittu kirja Pentti Linkolasta. Kirja oli mukavaa vastapainoa kulutusjuhlaksi muuttuneelle joululle, jonka materiaähkystä vieläkin toivun.

Linkolan henkilöhahmosta avautui uusia puolia. Erakkomaisen maailmanlopunprofeetan lisäksi Pentti on ihmisystävällinen ja hänen laajaan ystäväpiiriinsä kuuluu ihmisiä yhteiskunnan eri tasoilta. Pentti on huumorintajuinen ja hän osasi lähestyä ihmistä kuin ihmistä hänen oman maailmansa kautta. Hän jopa varoi keskustelunaiheita, jonka oletti ajavan keskustelun väittelyyn.

Kirja oli erinomainen ja antoi uutta virtaa ekohippiin sisälläni. Halusin pelastaa maailman ennen kuin se on liian myöhäistä. Pentin argumentit karuudessaan ja kauhistuttavuudessaan ovat niin totta, että se saa ihmisen puolustuskannalle tai hautaamaan epämukavan olon jonnekin verkkokauppojen mahdollisuuksia lupaaviin maailmoihin.

Kirjan luettuani olin masentunut, voimaton enkä keksinyt miten pienillä ekoteoilla olisi mitään merkitystä kolmen sukupolven päässä lymyävää ihmiskunnan loppua vastaan. Pahimmasta alhosta noustuani mietin vaimoni kanssa, millaisia ekotekoja voisimme tehdä omassa elämässämme. Kierrätämme ja mietimme kulutusvalintojamme jo nyt. Autoilu pitäisi saada kuriin ja asumiskustannukset alas.

Tutkittuani hiilijalanjälkilaskureita netissä valtasi minut orastavan innostuksen jälkeen uusi alakulon aalto. Suurin hiilijalanjäljen aiheuttaja oli asuminen, ja varsinkin asuminen omakotitalossa ja maaseudulla. Miten tämä voi olla niin, että maaseudulla asuminen on sekä kalliimpaa ja epäekologisempaa kuin kaupungin kerrostalossa asuminen. Se siitä idyllistä.

Tai sitten pitäisi elää kuin Pentti, viidenkymmenen neliön puulämmitteisessä mökissä järven rannalla. Tehdä kuusitoistatuntista työpäivää talvikalastamalla. Viedä polkupyörällä tai hevosella kalat myytäväksi kymmenien kilometrien päähän. Kasvattaa omat vihannekset ja tehdä omat polttopuut.

No, ensimmäinen askel on se, että havahtuu tiedostamaan omat valinnat ja tavat. Siksi tarvitsemme Linkolaa.

Kirjoittaja on raahelainen pohdiskeleva runoilija ja opettaja.

Ilmoita asiavirheestä