Alpo Kekkosella oli viime viikon Raahelaisessa oikea huoli, ihmetys tai harmistus. Pakinoita ei enää suomalaisissa lehdissä paljon julkaista. Enkä nyt tarkoita sitä, että toimittaja yrittää olla kolumnissaan hauska, kun ei mitään sanottavaa keksi, vaan ihan oikeita ammattimaisesti kirjoitettuja pakinoita, joita menneinä vuosikymmeninä kirjoittivat muun muassa sellaiset tekijät kuin Väinö Nuortevana syntynyt Olli, Aapeli tai vaikkapa muutenkin hienon toimittajauran tehnyt Ilmari Turja.
Pakinalla on ollut vahva paikka suomalaisten kahvipöydissä ja kirjahyllyissä. Tai kuten pakinoista väitellyt Laura Hokkanen kirjoittaa: "Tuhansien nimimerkkien ja näkökulmien myötä pakina on ollut oleellinen osa suomalaisen sanomalehden sivuja, kirjallisuuden historiaa ja yhteiskuntaa. Pakina määritellään lähes poikkeuksetta lyhyeksi, tuttavalliseksi, ajankohtaiseksi ja hauskaksi sanomalehtikirjoitukseksi".
Pakinan perusajatuksessa ei ole mitään vikaa eikä se ole edes vanhentunut. Nähdäkseni pakinan ensisijainen tarkoitus on olla hauska.
En usko, että Suomesta olisivat loppuneet hauskat kirjoittajat. Enkä usko siihenkään, että suomalaiset eivät enää haluaisi nauraa sille, kun joku asettaa sanansa sattuvasti ja on hauska.
Ehkäpä suomalaiset etsivät naurunsa ja huumorinsa muista kanavista. Jos käytätte Facebookia, laskekaapa huviksenne, kuinka suuri osa kavereidenne päivityksistä on erilaisia kiertäviä vitsejä, hassuja kuvia tai naurettavia videoita, eli näitä kaikkia höpsöjä asioita, joita kutsun nyt helppouden vuoksi nettimeemeiksi.
(Meemi on sen verran hauska käsite, että tutkija tarvitsee sen määrittelemiseen tuhansia merkkejä ja lopulta johtopäätös on, että termiä on hankala määritellä yksiselitteisesti, koska meemit ovat jo lähtökohtaisesti olemukseltaan monenkirjavia. Kiitos edellisestä tiedosta kuuluu Eliisa Vainikkalalle, joka on kirjoittanut nettimeemeistä Lähikuva-lehteen.)
Pakinoiden lisäksi sanomalehtien pilakuvat alkavat olla uhanalainen, vaikkei ehkä ihan vielä sukupuuttoon kuollut, laji.
On itse asiassa aika helppo kuvitella, että joku innostuisi jakamaan Ollin pakinoita Facebookissa. Onhan Ollin legendaarinen lausahdus "Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää" itsessäänkin eräänlainen meemi ennen internetiä.
Jos jostain päin Suomea sattuisi löytymään pakinoitsija, joka herättäisi yhtä laajaa valtakunnallista innostusta kuin Olli aikoinaan, hänellä tuskin olisi yhtä pitkää uraa kuin pakinamestarilla. Pelkästään Uuden Suomen palveluksessa Olli ehti olla 42 vuotta.
Onneksi Mustapartainen mies naurattaa edelleen.