Vuoden vaihtuessa moni pohtii kuluneen vuoden antia. Täyttyivätkö odotukset elämässä, saavutimmeko opinnoissa ja työssämme tavoitteemme, ja entäpä miten hoidimme omaa terveyttämme ja läheisiä ihmissuhteitamme?
Omalta osaltani myönnän, että vaikka paljon on tehty, niin silti petrattavaa on jäänyt kaikilla elämän osa-alueilla.
Huomaan keksiväni maailman vanhimman tekosyyn tekemättä jättämisille. Tietysti se on aika tai siis ajan puute, sen rajallisuus. Aikaa ei lahjota, aika rientää, ja aika tulee täyteen enemmin tai myöhemmin. Siksi aikamme on meille kallisarvoista.
Se miten ja keiden kanssa sen käytämme, ratkaisee pitkälti sen, kuinka onnellisia tai onnettomia olemme. Esimerkiksi työ, jossa viihdymme, palkitsee, mutta työ, joka uuvuttaa tai tuntuu vastenmieliseltä, vie motivaation. Harrastus, jonka parissa aika unohtuu ja koemme mielihyvää, innostaa, mutta harrastus, joka on pakkopullaa, lopahtaa nopeasti.
Ihmiset, jotka käyttävät aikaa toisten mollaamiseen ja negatiivisten asioiden pyörittelyyn, vievät energiaamme ja tekevät surulliseksi.
Mutta ihmiset, jotka kannustavat, ymmärtävät ja välittävät, antavat meille voimaa ja vievät meitä eteenpäin elämän aallokossa, kantaen myös vaikeiden karikoiden yli. Ja totta se on, että rakkaiden ystävien ja läheistemme kanssa vietetyistä hetkistä koostuu elämämme ihanin ja arvokkain muistojen helminauha, jota kannamme sydämissämme. Onneksi ystävien suhteen meillä kaikilla on valinnanvapaus.
Mennyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaan voimme vaikuttaa. Kohdelkaamme toisiamme, kuten haluaisimme itseämme kohdeltavan; näin voimme osaltamme parantaa maailmaa. Käytetään tuleva vuosi tekemällä parhaamme, sillä enempää emme voi luvata.
Toivon sinulle onnea, lämpöä ja rakkautta vuoden jokaiseen päivään.
