Pidän varsin luonnollisena, että maailmaa muuttuu koko ajan enemmän ja enemmän tietotekniikkaa hyödyntäväksi. Mieli on avoinna kaikelle uudelle. Näin kuvittelin.
Tiistaina kävin ensin yhden piltin kanssa jalkapalloharkoissa. Sieltä kovaa vauhtia liikuntahallille Koivuluodon koulun kevätjuhliin.
Kaikki oli lähes niin kuin ennenkin. Osa lapsista oli vapaaehtoisesti laittanut parasta päälle. Osalla saattoi olla vaatteet, jotka vanhempien mielestä näyttää hyviltä ja pukemisesta on käyty pieni keskustelu ennen juhliin lähtöä.
Meidät toivotettiin tervetulleeksi. Lapsi lauloi. Sitten edessä olikin juhlien omituisin lause. Lauletaan yhteislaulu ja laulun sanat on jaettu Wilmassa.
Täh? Missä on minun paperille tulostetut sanat? Katoa nykyaika ja äkkiä takaisin menneisyyteen.
Hauskaa huomata itsestään reaktio, joka on varsin yleinen. Olemme tottuneet joihinkin asioihin ja niiden muuttumisen kestäminen ei ole aina helppoa.
Vielä hauskempaa reaktion huomaaminen oli sen takia, että whatsappi laulaa, mese on jatkuvasti auki, facessa pitää tirkistellä koko ajan muita ja niin edelleen. Mutta, kun viimeiset 43 vuotta on saanut lukea paperilta laulun sanoja, niin se särähtää korvassa, jos nekin on netissä.
Wilma on parempi, kuin piirtoheittimellä ei niin pimeässä tilassa seinälle heijastetut sanat. Niistä ei oikein saanut selvää.
Lopuksi asian muuttaa hervottomaksi se, että en laula. Ei ole merkitystä olisiko sanat paperilla, seinällä tai netissä. En vain laula.
Verkoista on tullut kiinteä osa elämäämme. Pikatestin mukaan eläminen ilman verkkoa onnistuu vajaan minuutin.
Verkko oli kotona mennyt nurin. Ovi kävi. Lapsi tuli koulusta. Aloitin hiljaa mielessäni laskemisen. Ei kestänyt kuin puolisen minuuttia ja kuului kysymys. Netti ei toimi?
Olen ylpeä lapsestani. Hän selvisi hengissä ilman langatonta verkkoa.
Olen myös ylpeä Koivuluodon koulun oppilaiden vanhemmista ja sukulaisista. Hekin selvisivät hengissä, vaikka laulun sanat olivat Wilmassa.
Tulevaisuuden kevätjuhlissa katselemme hologrammeja tai istumme virtuaalimaailmassa seuraamassa tapahtumaa. Fyysisesti olemme kotona.
Tiedän mitä mielessäsi liikkuu. Ei kai näin tule tapahtumaan?
Olen pahoillani. Vain noin 25 vuotta sitten hankimme mullistavan laitteen kotiin. Näppäinpuhelimen.
Seuraavan 25 vuoden kuluttua Wilma, kännykkä ja muut ovat samanlaista museotavaraa. Jotain tulee tilalle.
