Koin jonkinlaista maailmankaikkeuden symmetriaa, kun sillä hetkellä, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Helsingissä, menin itse hyvän ystäväni luo kylään.
Aivan kuten Putin ja Trump mekin istuimme pari tuntia kahden kesken juttelemassa niitä näitä. Tulkkaajia ei tarvittu. Saattoi puhua mistä vain ja vaihtaa kaikki tiedot luottamuksellisesti.
Mutta toisin kuin Putin ja Trump emme järjestäneet lehdistötilaisuutta, emmekä julkaisseet käsityksiämme suhteidemme parantumisesta tai siitä, mitä mieltä mistäkin olimme.
Maalasin terassin ulkoseinän lautoja ulkona 40 asteen porotuksessa kuunnellessani Yle Areenasta presidenttien jälkikäteen Suomessa järjestämää simultaanitulkattua tiedotustilaisuutta, jossa amerikkalaiset tiedotusvälineet saivat hyvän tilaisuuden pistää Trumpin hikoilemaan Yhdysvaltain presidentinvaaleissa esiin nousseiden epäselvyyksien takia.
Venäläistenhän on nyt tutkimuksissa todettu sekaantuneen vaaleihin, ja asiasta on noussut oikeusjuttu. Joku jopa salaisessa mielessään on ehtinyt epäillä, ettei vain Trump ole noussut valtaan venäläisen ystävänsä Putinin avustuksella.
Taidokkaasti muotoillut journalistien kysymykset saivat Trumpin lopulta laukomaan, että hän uskoi enemmän venäläisten vaalisekaantumiset kieltäneen Putinin sanaa kuin oman maansa tiedustelupalvelunsa tutkimustuloksia. Voin kuvitella, miten juuri sillä hetkellä Putinin maksa nauroi. Mikäpä on mukavampaa venäläiselle kuin pistää soppa Yhdysvalloissa kiehumaan?
Hämmästyttävää oli kuunnella, miten Yhdysvaltain presidentti mollasi kaikkien kuullen maansa aiempaa presidenttiä, samoin kuin aiempaa ulkoministeriä.
Tapaamisessa ja siihen liittyvissä käänteissä on sen verran kummallisia piirteitä, että vaikka Suomi nyt kunnostautuikin kerrassaan hienosti turvallisena suurvaltajohtajien tapaamismaana ja maailmanrauhan edistäjänä, on Helsingin tapaamisesta ehkä tulossa Donald Trumpin Helsinkigate.
Ja meillä täällä Suomessa on taidettu käyttää valtava määrä energiaa ja rahaa siihen, että kaksi suurta valtiomiestä voi tulla puhumaan potaskaa koko maailmalle ja paistattelemaan disinformaatioineen maailman laajuisen julkisuuden valokeilassa.
Tilaisuus poikkesi virkistävän suuresti suomalaisista keskivertoinfoista, joista eräs tamperelainen viestinnän guru sanoi jo vuosia sitten, että ne ovat journalismin hautausmaa.
Minkä hautausmaa tästä tiedotustilaisuudesta tulee, se jää nähtäväksi.