Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa vuonna 2017. Paljon on tehty oikein, kun sijoitus on jopa parempi kuin kymmenenneksi tulleen Ruotsin, joka on sentään ollut vuosikymmenien ajan esikuvamaa Suomelle monessa asiassa.
Kansainvälisessä tutkimuksessa onnellisuuden kriteereitä ovat bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki sekä korruptoimaton hallinto ja talouselämä. Aiemmin maailman maita pistettiin järjestykseen vain ensimmäisen kriteerin perusteella, jolloin henkinen hyvinvointi jäi tuntemattomaksi. Onnellisuutta onkin terve tasapaino perinteisesti mitatun varallisuuden ja sosiaalisen pääoman välillä.
Tunnistammeko me sitten itsemme tästä sijoituksesta? Yleensä normieloon mahtuu eriasteisia valituksen aiheita. Se lienee sallittua, kunhan rutina ei ala rassaamaan työpaikalla tai kotona. Arkipäivän onnellisuutta lisää armollisuus itseä ja muita kohtaan. Ei aina tarvitse mennä täysillä. Ja jos harmittaa tai surettaa, olisi se olkapää, johon nojata.
Isommassa mittakaavassa asioiden myönnetään sentään olevan hyvin. Auttaa suhteuttamaan omaa tilannetta, kun tietää, miten muualla maailmassa hoidetaan terveyttä, opiskellaan tai tullaan kohdelluksi ylipäätänsä kansalaisena. Jo se, että voimme nurista tyytymättömyyttämme vallanpitäjille ilman pelkoa vangitsemisesta, on yksi onnellisuuden kulmakivi.
Satavuotias Suomi on ehtinyt kasvattaa viisi sukupolvea. Melkein satavuotiaaksi elänyt Martta-mummoni ehti syntymään tsaarinvallanaikana, kokemaan sodat murheineen ja puutteineen, jälleenrakennusajan ja lopulta hyvinvointivaltion kukoistuksen. Paljon ihmeteltävää ehti tapahtua teknologian, koulutuksen, terveydenhoidon, sosiaaliturvan, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien saralla sadan vuoden aikana.
Joka sukupolvella on kuitenkin omat haasteensa. Esimerkiksi nykynuoremme joutuvat suorittamaan entistä useampia ja korkeamman asteen tutkintoja päästäkseen tekemään tuiki tavallista työtä, koska kouluttautuminen on lähtökohtaisesti kaikille mahdollista. Minne mennäänkään vielä, Suomi, tämän ja monen muun jatkuvan kehityskohteen osalta?
Kirjoittaja on Raahen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Suomi 100 vuotta -työryhmän puheenjohtaja.