Tunsin pitkään olevani sivustakatsoja. Jo lapsena kipitin muiden jäljessä yrittäen pienimpänä pysyä porukassa. Kansakoulun ja oppikoulun aikoihin minulla oli tasan yksi ystävä kerrallaan. Tämä oli mielestäni ok.
Kun muut lukiolaiset harrastivat hippailua, minä jahtasin poikakaveria ”tökärin” tansseissa, joissa sain käydä kerran viikossa. Heitähän tuli ja meni, osa pääsi ystäväksikin. Viikonvaihteen tapahtumia jaettiin sen ainoan ystävän kanssa useasti koulupäivien aikana.
Perheen perustamisen jälkeen sain pitää edelleen yhden korkeintaan kahden ystävän tuoman ilon ja tuen. Kun aloitin politikoinnin, seurasi usean vuoden jakso, jolloin mieheni kanssa pohdimme, minne kaikki ovat kadonneet.
Ystäväilotulitus alkoi vanhuuden kynnyksellä. Jotakin siinä välillä on pitänyt tapahtua –MINUSSA. Olin kurkistanut pimeästä ikkunasta tyhjyyteen. Pirstaleisena, iho vereslihalla uin tummien vesien kautta eheytymiseen. Tuo matka paransi minut vahvuuden, kaikkivoipaisuuden taudista.
Rannalle päästyäni, vielä väsyneenä lähes 20 vuoden matkasta aloin havaita käsiä, joihin tarttua, kehoja, joihin voi tukeutua, silmiä, jotka vastasivat katseeseeni. Alkoi rikas matka tähän päivään, matka, jonka toivon jatkuvan pääteasemalle asti.
Sinä naapuri aidan takana ja sinä, joka pyöräilykypärinesi piipahdat viereeni aurinkotuolille. Sinä kirjoittajaystäväni, sielunkumppanini, ja sinä, joka kohdatessamme haluat kommentoida kirjallisia tuotoksiani, tai sinä, joka haluat keskustella kanssani mistä tahansa. Sinä entinen oppilaani, joka olet kummastuksekseni edennyt varhaiseen keski-ikään, ja terapeuttini, joka kuljit kanssani tuon pimeän matkan.
Te lempeät terveydenhoitajat, joita erehdyn/onnistun pitämään ystävinä asioidessani kanssanne. Sinä tuntematon maailmalla olet potentiaalinen ystäväni.
Siispä Seija, Kaija, Anni, Marju, Helena, Juha, Lea, Juhani ja Kerttu, Kaija, Kaija, Riittamaija, te vielä tuntemattomat ja te joita en saa tähän mahtumaan (2200 merkkiä) olette minulle rakkaita. En ole enää sivustakatsoja, olen sisäpiirissä keskellä elämää.
Kiitos ystävät, että olette olemassa – minulle.
