Vappua pidetään loppukevään juhlana, mikä tänä vuonna kuulostaa harhaanjohtavalta. Paremminkin sopisi kutsua sitä lopputalven juhlaksi. Lunta on vielä paikoin saappaanvarteen asti ja yöpakkasiakin on ollut riittämiin.
Vappu on myös opiskelijoiden suurta juhlaa ja vapun lähestymistä en ole voinut olla huomaamatta. Olen suorittanut opintoja yliopistolla ja siellä vappu näkyy jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Haalareihin sonnustautuneet opiskelijat jakavat esitteitä erilaisista vapunaloitusbileistä ja muusta häppeningistä. Haalarien yläosat ovat sidottu rennosti hihoista vyötäisille ja opiskelijoiden puheissa on innostunutta sointia.
Itse aikuisempana opiskelijana katselen ristiriitaisin tuntein nuorempien opiskelijatovereiden vappuun valmistautumista. Toisaalta sisälläni sykähtelee muistot nuoruuden kylmistä vappuriennoista ja siitä kevään riemusta, jonka etäisesti tunnistaa myös pikkulintujen touhukkuudesta tähän aikaan vuodesta. Haluaisin heittäytyä mukaan, mutta sitten minut havahduttaa hereille ajatus siitä, miltä näyttäisin teekkarihaalareissa kirmatessani nuorien varsojen seassa. Varmaan arveluttavalta setämieheltä. Tyydyn siis hymähtelemään vappubiletykselle hieman ylenkatsoen ja samalla salaa kaihoten.
Miten sitten viettäisin vappua nyt perheeni kanssa? Munkkirinkilöitä syöden ja simaa juoden. Niinhän sitä omassa lapsuudessakin vietettiin.
Äiti paistoi kattilassa munkkeja, joita sitten syötiin tulikuumina viisi tai kuusi putkeen. Simassa olevia rusinoita karsastettiin ja ne jäivätkin usein pullojen pohjille. Sitten vähän hassuteltiin vappunaamareissa ja serpentiineissä. Sama perinne jatkunee seuraavassa sukupolvessa.
Vappuhan on suomalaisille aito karnevaalijuhla ja silloin saa hassutella ihan kunnolla. Voi hassutella hienosti pukeutuneena tai hassusti pukeutuneena, eikä kumpikaan ole väärin.
Vapun aikaan sijoittuva juhliminen ei ole uusi keksintö. Pienen googlettamisen jälkeen selviää, että Pohjois-Euroopassa on kevättä juhlittu jo vuosisatojen ajan. On poltettu kokkoa, päästetty karjat laitumille ja juotu loput sahtit pois kuljeksimasta. Taitaa nuo nuoret opiskelijat toteuttaa vain meidän esi-isiemme kollektiiviseen geeniperimään tallentamaa viettiä. Valo lisääntyy ja on vain pakko päästä kevätlaitumille ja on vain pakko syödä ja juoda loput talvivarastot tyhjiksi. Eiköhän se ole jo kevät.
Kirjoittaja on raahelainen pohdiskeleva runoilija ja opettaja