Tässä lehdessä on urheilusivulla juttu raahelaisesta Meiju Viitasesta, jota minulla oli ilo haastatella maanantaina.
On aina ilahduttavaa todeta, että kauneus ja älli viihtyvät samassa päässä, mutta toisaalta, ulkonäöllä ei ole merkitystä. Meiju on kohdannut autourheilun parissa vähättelyä ja aliarviointia aina, mikä tuntuu todella kummalliselta.
Itse harrastin urheiluammuntaa nuoresta aikuiseksi, enkä koskaan, yhtäkään kertaa kuullut yhdeltäkään miespuoliselta ampujalta ensimmäistäkään vähättelevää kommenttia. Näin jälkeenpäin olen käynyt mielessäni läpi kisamatkoja, kisapaikkojen rupatteluja, ruokailuja, palkintojenjakoja – ja aina on tunnelma ollut erinomaisen leppoisa. Naiset saivat olla radalla naisia.
Edustin ehdottomasti vähemmistöä, mutta se vähä mitä sain tytöttelyä osakseni, oli positiivista. Kun pärjäsin, minua onniteltiin reilusti. Kun mokasin, minua tsempattiin.
Itseäni ilahdutti trap-ampuja Satu Mäkelä-Nummelan menestys ja varsinkin se, miten hän loi itsestään kaikkialla vahvan suomalaisen naisen kuvaa. Kaulassaan Sadulla oli aina vähintään puolenkymmentä kultaista kaulakorua, sormuksia sormissa ja silmäripsissä sinistä väriä.
Autourheilumaailma on ilmeisesti kokonaan toinen universumi, jossa naiskuskit saavat osakseen huonoa kohtelua – eivät kaikilta, mutta ei korissa tarvitse olla kuin se yksi mätä omena, niin se häiritsee.
Kaikkihan me tiedämme, että vaikka saisimme sata positiivista kommenttia, onnistuu yksi negatiivinen kumoamaan jokaisen hyvän, ainakin hetkeksi.
Naisten on ilmeisesti kaikilla aloilla, joissa joutuvat kokemaan aliarvostusta, itse nostettava itsensä ja ajettava naisten asiaa. Miehet eivät sitä näköjään tee. Miksi näin on?
Autourheilussa naiselle on varattu se iankaikkinen bimbon rooli. Pakostakin tulee ajatelleeksi, että tämän täytyy johtua vain siitä, että miestä pelottaa hillittömästi, että nainen päihittäisi hänet näin peri-miehisessä asiassa kuin autolla ajamisessa.
Silti luulisi, että aika olisi ajanut tällaisten asioiden ohi ja urheilijat voisivat olla lajissa kuin lajissa ihmisiä.
En ole feministi, mutta raivostuttaa, kun naiset lopulta pääsivät armeijaan, oli selvää, ettei sekään tule sujumaan ongelmitta. Koska siellä on miehiä, jotka eivät ymmärrä keskittyä oikeisiin asioihin.
Miehet. Te naisten tekemät ihmiset. Tämä on aika pitkälti teistä kiinni.
Älkää rähiskö vastaan, vaan muuttakaa tilanne. Vai onko tämäkin asia naisten itse tehtävä?