Päätin aloittaa herkkulakon noin kuukausi sitten, koska olen niitä ihmisiä, joilla karkkipussi ei säily muutamaa minuuttia kauempaa.
Päätöstä edelsi pitkä ja sokerinhuuruinen putki kesäherkuttelua erilaisissa enemmän ja vähemmän tärkeissä juhlissa tai juhlistuksissa.
Oli synttäriä ja ystäväperheiden kyläilyä, kesälomareissujen erinäisten jäätelökioskien valikoimiin tutustumisia ja vähättelemättä äidin ja anopin aina niin notkuvia jälkiruoka-antimia.
Tuntui, että mopo oli lähtenyt totaalisesti käsistä. No nyt olen ollut kuivilla kuukauden verran. Oikeastaan olin suunnitellut lakkoa ja pitemmän aikaa, ehkä noin 20 vuotta. Aina oli tuntunut, ettei sopivaa saumaa aloittamiselle löydy.
Joulun jälkeen tulee kohta Runebergin päivä, jota pian seuraa laskiainen ja pääsiäinen ja sitten ollaankin kesässä ja kohta taas talvivarastoja aletaan kartuttaa. Ja näiden väliin sijoittuu synttäreitä ja muita kissanristiäisiä.
On jotenkin vaikeaa kieltäytyä ottamasta vielä pari pikkusuklaamunaa tai laskiaispullaa. Ja oikeastaan nyt vasta huomaa kuinka sokeria on tarjolla joka puolella kuin varmistamassa ettei kukaan lipeä ruodusta.
Olenhan minä monesti aloittanut lakon ennenkin, mutta yleensä ne karahtavat karille juuri isompien juhlapäivien kohdalla. Kuitenkin tällä kertaa olo tuntuu erilaiselta ja päätös vahvemmalta (nauran varmaan tuskissani tälle kirjoitukselle seuraavan herkutteluputken aikana).
Olo on oudon rauhallinen. Mieliala on tasainen enkä ärsyynny niin helposti. Painokin on lähtenyt putoamaan, kun pöhötys ja turvotus laskee.
Herkkulakko tarkoittaa siis tapauksessani juuri kaikenlaisen karkin, leivonnaisten, limpparin ja jäätelön välttämistä. Jos johonkin ruokaan on lisätty hieman sokeria, niin en pidä tätä ongelmana.
Myös ruoassa luonnollisesti olevaa sokeria en välttele, kuten marjoja tai hedelmiä. Moni etsii sopivaa ruokavaliota itselleen tai vaihtelee ruokavaliosta toiseen. Itse ajattelen, että voi syödä kaikkea kohtuudella, kunhan jättää lisätyn sokerin minimiin.
Ainakin minulle, sokeriholistille, on piinaavaa, kun tietää että kaapissa on täysi karkkipussi eikä kenelläkään muulla perheessä ole pakottavaa tarvetta sen tuhoamiselle. Siksi on parempi pitää herkuttelu minimissä, koska muuten mopo lähtee taas keulimaan.
Kuinka pitkään aion sitten jatkaa tätä hulluutta jää nähtäväksi. En aseta mitään tavoitetta, vaan etenen päivä kerrallaan. Ajattelen, että olen tälle elämälle varatun herkkukiintiön syönyt ja ylittänytkin.
Pienen myönnytyksen olen itselleni suonut. Toisilla on karkkipäivä kerran viikossa ja minulla on karkkipäivä kuukaudessa. Silloin suon itseni herkutella.
En myöskään olen täysin absolutisti juhlissa vaan olen luvannut itselleni hieman jotain herkkua. (Vai kannattaisiko?)