Joillakin on aina taipumus nolata itsensä, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kuulun tähän porukkaan.
Raahessa asuessani katselin kerran iltamyöhällä ikkunasta ulos. Äkkiä taivaalla alkoi näkyä omituisia välkkyviä valoja. Ei kuulunut mitään ääntä, vain valot välkkyivät oudosti. Tuijotin niitä aikani, ja mielikuvitus keksi kaikenlaisia vaihtoehtoja. Olivatko ne ufoja? Vai oliko sota syttynyt? Lopulta eivät hermoni enää pitäneet.
Siihen aikaan palokunnalle ja poliisille oli omat numeronsa. Pohdin kumpaan soittaisin ja valitsin palokunnan. Siellä olisi isompi miehistö käytössä. Selitin päivystäjälle ääni vapisten, että länsitaivaalla näkyy kummallisia välkkyviä, äänettömiä valoja. Onkohan nyt sota syttynyt? Päivystäjä sanoi, että kukaan muu ei kyllä ole soittanut, mutta hän kirjaa asian ja ilmoittaa myös poliisille.
Sen jälkeen soitin tornitalossa asuvalle Kaijalle – hänellä oli hyvät näköalat taivaalle.
Kaija kävi vilkaisemassa ikkunasta ja palasi puhelimeen. Häntä nauratti. Kyseessä oli kuulemma elosalamat. Elosalamat! En tänä päivänäkään uskalla ajatella mitä palokunnassa ja poliisilaitoksella keskusteltiin….
Toisesta nolosta muistosta olen vieläkin vereslihalla, vaikka aikaa on kulunut 36 vuotta. Olin äitiyslomalla kahta tytärtä hoitamassa.
Puhelin soi aamupäivällä. Työkaveri kirjastosta soitti iloisella äänellä. "Kuule, rupesin soittamaan yhdestä hauskasta jutusta! Tuolla uimahallin lähellähän tehdään nyt niitä kaivuutöitä. Kun työmiehet uusivat putkia, niin sieltä löytyi eläviä kilpikonnanpoikasia, ajattele! Mistä lienee sinne eksyneet, olisiko jonkun lemmikkikilpikonna päässyt karkuteille. Niitä jaetaan nyt ensimmäisille halukkaille. Soitapa uimahalliin ja kysy. Ajattele kun olisi kiva lemmikki teidän pikkutytöille!"
Hetken ihmettelin, olisiko tuollainen mahdollista, mutta unohdin epäilyt, koska luotettava työkaveri jutun kertoi. Etsin äkkiä puhelinluettelon ja hain uimahallin numeron. Naisihminen vastasi.
"Täällä on Eija Huusari, päivää! Teiltä kuulemma voi kysyä niitä kilpikonnan poikasia."
"Anteeksi, nyt en kyllä ymmärrä..."
"Siitä uimahallin vierestä on putkitöiden yhteydessä kuulemma löytynyt kilpikonnan poikasia ja nyt niitä jaetaan halukkaille uimahallista."
"Tuota, ei...en ole kyllä kuullutkaan, ei tuo kyllä pidä paikkaansa."
Yhtäkkiä tajusin että oli huhtikuun ensimmäinen päivä. Mumisin jotakin ja löin luurin hämmästyneen asiakaspalvelijan korvaan.
Näin kauan olen tarinaa pantannut. Äläkä Pirkko yhtään naureskele siellä pilven reunalla!
