Työttömyydestä, työttömistä ja työnhausta käydään keskustelua hämmentävillä termeillä ja sanoilla.
Vuoden alussa tuli voimaan aktiivimalli, joka edellyttää työttömiltä työssäkäyntiä tai työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistumista, jotta työttömyyskorvausta ei leikattaisi.
Julkisessa keskustelussa ja varsinkin mielipidekirjoituksissa mallin edellyttämä aktiivisuus käsitettiin ymmärrettävästi usein väärin ja oletettiin, että aktiivisuuden osoittamiseksi riittää, että töitä hakee aktiivisesti.
Tämän päättelyn jälkeen paheksuttiin työttömiä, jotka eivät viitsi hakea töitä. Mallin yksi kummallisuuksista on juuri siinä, että sen mukaan vaikkapa 200 perusteellisesti kirjoitetun hakemuksen lähettäminen ei ole aktiivisuutta.
Nyt on valmisteilla niin sanottu aktiivimalli kakkonen, eli omatoiminen työnhaun malli.
Kummallisesti luodaan mielikuva siitä, että omatoimisuus on ominaisuus, jota työttömillä työnhakijoilla ei ole aiemmin ollut. Työ- ja elinkeinoministeriö kertoo mallista sivuillaan, että sen sijaan, että työtön odottaisi te-toimistolta hakukehotusta hän ”päättäisi itse, mitä hänelle sopivaa työtä hakee ja milloin, kuitenkin kuukauden tarkastelujakson puitteissa”. Ei kuulosta kovinkaan uudistukselliselta, vaan juuri siltä, mitä tuttavapiirini työttömät ovat tehneet aina.
Oma kokemukseni työttömien aktivoinnista on neljäntoista vuoden takaa. Kahden vuoden työsuhteeni oli juuri päättynyt ja päätin hakeutua uudessa kotikaupungissani noin lukuvuoden kestävälle kurssille, jonka oletin lisäävän ammattitaitoani.
Kurssille oli enemmän hakijoita kuin paikkoja. Pääsin sisään ja olin onnellinen.
Kurssin alettua kouluttaja teki selväksi, että jokainen osallistuja on mahdollinen lusmuilija, jota täytyy vahtia kuin alakoululaista. Läsnäolopakko oli itsestäänselvyys ja mahdollisista poissaoloista piti tehdä tarkkaa selkoa.
Kävin kurssia ja etsin samalla töitä. Sain lopulta neljän kuukauden määräaikaisen pestin, josta ilmoitin te-toimistolle. Työllistymiskurssista oli vielä noin puoli vuotta jäljellä. Ystävällinen virkailija kehotti käymään kurssin loppuun ja olemaan ottamatta työpaikkaa vastaan. En totellut.
Töiden alkuun oli vielä kuukausi aikaa, mutta kurssia piti jatkaa siihen saakka. Jos olisin lopettanut ennen sitä, minulle luvattiin karenssia sitten joskus, kun olen taas työvoimaviranomaisten kanssa tekemisissä. Kävin kiltisti kurssia vielä kuukauden.
Tämän kokemuksen perusteella tuntui, että työtön on parhaiten aktiivinen silloin, kun hän on passiivinen.