Moni nuori on miettinyt tänä keväänä kuumeisesti, että minne hakisi opiskelemaan. Samojen ongelmien kanssa pyörin itse kymmeniä vuosia sitten. Olisin toivonut, että joku muu olisi ratkaissut ongelman, ja tiennyt vastauksen puolestani.
Opintopolku.fi-sivuilla sanotaan neuvoksi, että ammatinvalinta kannattaa aloittaa selvittämällä omat kiinnostuksen kohteet, taidot ja vahvuudet. On myös hyvä tietää eri työtehtävistä ja ammateista sekä koulutuksista. Kannustavasti sivuilla sanotaan, että ensimmäisen opiskelupaikan valinta ei ole suinkaan viimeinen päätös, joka määrittää loppuelämän työuraa. Mieluummin puhutaankin ammatillisesta polusta tienhaaroineen.
Polun varrella tulee eteen valintatilanteita, jotka ovat omista syistä lähtöisin olevia tai pakon edessä tehtäviä. En muista tuolloin nuorena, että kovin tarkkaan kohdallani olisi kartoitettu kiinnostuksen kohteita, taitoja ja vahvuuksia. Ammatinvalintatestin kylläkin tein. Suljettiin pois vaihtoehdot, että minne ei ainakaan allergioiden vuoksi. Lapsena kiinnostuksen kohteet eli haaveammattini olivat näyttelijä tai kirjailija. Sitä en muista, että kerroinko niistä halaistua sanaakaan.
Minnehän polkuni olisi johtanut, jos olisin lähtenyt nuorena opiskelemaan teatterialaa tai suuntautunut ammattikirjoittajaksi? Ehkä niitä ei ainakaan maalla tuohon aikaan pidetty ”oikeina ammatteina”. Ei siis käynyt tosissaan mielessä lähteä opiskelemaan muuta, kuin joitain ihan tavanomaista. Kompromissi oli sitten kaupallinen ala.
Koulussa kuitenkin tuntui, että ei tämä ole sitä mitä haluan. Näin jälkeenpäin ajateltuna viestintä ja markkinointi olivat ne minua kiinnostavat aineet, joten ei opiskelu kuitenkaan hukkaan mennyt. Löysin sittemmin itseni työskentelemästä ihan muissa tehtävissä.
Päädyin sitten jossain vaiheessa ammatinvalintapsykologille keskustelemaan, että mitä tekisin, jotain uutta pitäisi lähteä opiskelemaan. Lienen taas tehnyt saman testin, ja sain kehotuksen vain jatkaa kaupallista alaa eteenpäin. Niinpä jatkoin opiskelua, vaikka itsekin ihmettelin, että miten tässä näin taas kävi. Myöhemmin opiskelin lisää, kuten työn ohessa uuden ammattitutkinnon alalle, jolla olin jo muutenkin töissä.
Harrastuksena olen opiskellut monia muitakin kiinnostavia asioita, kuten vaikkapa teatteria ja kirjoittamista. Eikä se tarkoita sitä, että niistä tulisi koskaan päätoimisia ammatteja. On vain mukavaa olla oma itsensä saman henkisten ihmisten seurassa, jossa tietää, että toinen ymmärtää puolesta sanastakin. Ennen kaikkea opiskelu on oppimista itseä varten. Se on pääomaa, jota voi kasvattaa läpi elämän.