Muutamaan viikkoon aurinkoa ei juuri näkynyt. Päivien sävyt olivat harmaita tai tummanpuhuvia. Aamuisin oli silti noustava ylös ja lähdettävä töihin. Synnynnäiselle iltaihmiselle aamut eivät ole muutenkaan parasta aikaa, saati sitten pimeys siihen kaupanpäälle.
Wikipedia määrittelee kaamoksen eli polaariyön, että se on ajanjakso, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Kaamos esiintyy napapiirillä ja sitä pohjoisemmilla leveysasteilla. Nykyisin sanotaan kaamokseksi pimeää syys- ja talvikautta myös siellä, missä aurinko paistaa lyhyen aikaa horisontin yläpuolella.
Jotkut ihmiset kärsivät tosissaan kaamosmasennuksesta, mikään ei kiinnosta, väsyttää jatkuvasti ja on kuin painavat rekivällyt olisi laskettu hartioille. Harrastukset saavat jäädä, sen sijaan tulee syötyä ja kenties juotua liikaa. Kirkasvalolamput paahtavat tuhansin luksein. Päiväkahvilla on pakko saada pulla tai mieluummin kaksi.
Masennus on vakava asia, johtui se sitten kaamoksesta tai jostain muusta. Anne Flinkkilän vieraana Flinkkilä & Tastula- tv-ohjelmassa oli äiti, pappi ja terapeutti Miia Moisio sekä psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti. Moisio oli kärsinyt masennuksesta 30 vuotta, se on todella pitkä aika. Eräänä aamuna herättyään Moisio oli havahtunut ajatukseen, että hän on väsynyt sairastamaan. Ja että tämä asia on myös omissa käsissä, hän voi siis itse tehdä jotakin. Moisio teki muutoksia elämässään, ja niin alkoi hidas ylösnousu pimeydestä valoon. Lehti sanoi, että joka mieltää olevansa viime kädessä vastuussa omasta hoidostaan, hänellä on huomattavasti paremmat edellytykset parantua, kuin sellaisella, jonka mielestä on muiden velvollisuus parantaa hänet.
Tätä ohjetta voi soveltaa myös kaamosmasennuksen, eli miettii hyvissä ajoin, mitä muutoksia elämässään voisi tehdä, kun pimeys tulee syksyllä takuuvarmasti. Joitakin helpottaa maiseman vaihto, mutta jos ei ole mahdollista lentää etelään pariksi kuukaudeksi, niin täytyy keksiä muuta. Ehkä apua löytyy terveellisestä ja monipuolisesta ruoasta, säännöllisestä elämästä, ulkoilusta, liikunnasta, hyvistä ihmissuhteista, mielekkäästä tekemisestä, huumorista ja positiivisesta asenteesta.
Paistoihan se odotettu aurinko viikonloppuna viimeinkin, silloin oli lähdettävä kävelemään pellolle, metsään ja merenrantaan. Täytyy todeta, että kyllä ihminen käy aurinkoenergialla - minä ainakin. Lohduttavaa on, että emme elä täydellisessä pimeydessä. Kohta on joulu, ja sitten päivä alkaa taas jatkumaan. Ollaan armollisia itsellemme ja toisillemme, aina ei tarvitse jaksaa, joskus voi vain olla, pimeys on hyvä syy sille.