Kevään korvalla alkaa kuhina myös politiikassa. Pitkästyttävät istunnot tunkkaisissa sisätiloissa pistävät miettimään, miten asioita voisi hoitaa toisin. Keppihevoseksi käy vaikka sote.
Aiheesta olemme saaneet esimakua Harkimon ja Jungnerin suulla, miesten, joiden vartalo ei taivu politiikan nykymenoon. Äksöniä on liian vähän. Sisäpiiritkin ovat liian kaukana heistä.
He ovat pioneereja avauksissa, jotka kaikki näkevät, mutta joita ei tuoda julki. Asioiden valmistelu ja vatvominen pitkäpiimäistää järkevätkin asiat.
Totuuden nimissä täytyy myöntää verrattuna menneeseen, että ristiriidat ovat vain kärjistyneet, sekasorto lisääntynyt ja hallitsemattomuus kasvanut ulkopuolisten, osittain myös kanslaisaloitetehtailijoiden toimesta. Uudet väylät toimia ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen ja ravistellakseen nykymenoa.
Omaa henkiinjäämiskamppailua käyvät myös ulkokehälle jäämässä olevat ammattiliitot. Niiden halua toimia keskiössä on murennettu rankasti viime vuosina.
Entisen toimintakulttuurin rinnalle on kasvanut lisäke, joka toimii omiin nimiinsä ilman demokratian kaikkihallitsevaa kouraa.
Spontaanit kansalaisadressit ovat kohonneet yksilöiden nostamien yhteiskunnan epäkohtien rinnalle karaistakseen ummehtuneelta tuntuvia poliittisia keskusteluita.
Kuten koko yhteiskunnassa, yksilöt haluavat nostaa päätään myös politiikassa. Yhden asian liikkeet vetoavat ihmisiin. Tämä on alkanut näkyä myös kuntapolitiikassa. Kokonaisuuden hallinta ja sen huomioiminen ei ole muotia. Se olisi kuitenkin kaikkien edun mukaista.
Oli miten oli, toimintakulttuurissa on paljon ravisteltavaa, etenkin valtakunnan tasolla. Siinä purjehtija Harkimo ja viisastelija Jungner ovat asian ytimessä.
Ovatko nämä miehet tienraivaaja vai esteitä uudistamiselle, jää nähtäväksi.
Sukupolvien välinen kuilu keskustelukulttuurissa tai asioiden järkevässä hoidossa ei saa olla este toiminnan muuttamiselle. Jyrkät ääripäät eivät yleensä arvosta toisten näkemyksiä eivätkä siten voi löytää yhteistä linjaa.
Seuraava keskustelupointti onkin siinä, onko kompromisille tai ”sulle-mulle” asioiden hoidolle enää tilausta.
Mielenkiinnolla seuraamme kansalaisina, miten tulevat maakuntavaaliehdokkaat lähestyvät näitä murenevan demokratian kysymyksiä.
Kirjoittaja on entinen keskustan kansanedustaja.