Isojen koivujen katveessa on pitkät pyykkinarut. On kevättalvi, aurinko paistaa valkoiselle hangelle. Äiti irrottelee jäätyneet lakanat narulta ja taittelee ne käsivarrelleen. Hän vie lakanat sisälle, ja levittelee ne kuivumaan. Ulkoilman tuoksu on tarttunut puhtaisiin pyykkeihin, se tuoksu on yksi parhaimmista mitä tiedän.
Ensimmäiseksi aamulla navetassa, karjakeittiön muuripadan alle on pitänyt laittaa tulet, jotta saisi lämmintä vettä vasikoiden juomiin ja pesuvedeksi. Äidillä on tapana puhua navetassa lehmille ja vasikoille, ja nehän kyllä ymmärtävät, nyökkäilevät ja vastaavat takaisin. Kahta samanlaista lehmää ei ole, ne ovat omia persoonia kaikki. Äiti silittelee vasikoita, hän harjaa lehmät ja pitää ne puhtaana hännänpäätä myöten. Usein navetassa vierähtää aikaa tuntikausia, milloin lehmä poikii ja toisinaan sairastaa, jolloin eläinlääkäri on kutsuttava paikalle. Silloin kun minulla on kouluaamu, äiti käy kesken navetoinnin kampaamassa ja letittämässä pitkät hiukseni.
Kun tulen koulusta, tuoksusta tiedän, että tänään on leipomispäivä. Syön lämmintä rieskaa, johon voi sulaa päälle. Perunat ovat hellalla kiehumassa ja kastike valmistumassa. Jälkiruokana on marjapuuroa tai soppaa. Koskaan ei tarvitse tulla tyhjään kotiin, ja koluta kaappeja, ja miettiä, että mitä tänään söisin.
Iltaisin äiti hieroo jalkojani, kun kasvukivut vaivaavat. Hän hoitaa minua, kun olen sairaana, mittaa kuumeen ja vaihtaa puhtaat vaatteet ylleni.
Nuorena äiti jaksaa työnteon lisäksi harrastaa, ja minä olen tietenkin mukana joka paikassa. Pikku-Fiatimme kyytiin mahtuu aina tätejä, jotka menevät saman harrastuksen pariin. Käymme kokkikerhossa tai paremminkin lättykerhossa, niin kuin äiti itse sanoo. Kutomapiirissä äiti kutoo pöytäliinoja, raanuja ja mattoja. Sekin nimi on kutomapiiri, ei kudontapiiri. Äiti puhuu rehellistä murretta, ja on nokkela suustaan, harva pystyy sanomaan paremmin takaisin.
Kesäisin äiti passaa maalaistaloon sukuloimaan tulevat lomalaiset, laittaa päivän aikana monet ruoat ja keittää kahvit, heinäkiireiden tai rehunteon välillä. Äiti siivoaa viikonloppuisin mummolassa, enojen ja mummon huushollin, ja laittaa ruokaa muutamaksi päiväksi. Kun mummo ei jaksa kävellä pesulle, äiti kantaa hänet sinne. Vuosia äiti käy syöttämässä omaa äitiään vanhainkodin vuodeosastolla, ja joka kerta hän syöttää myös tämän huonekaverin.
Jossain vaiheessa osat vaihtuvat, niin se elämä usein menee. Mutta vielä nytkin, kun menen käymään, äiti huolehtii, että olenko syönyt, ja onko vierassänkyyn vaihdettu puhtaat lakanat. Sellaista se äidin rakkaus on. Kiitos äitirakas.