Vaikka minulla on takataskussani puutarhurin ja hortonomin paperit, niin silti minulla on vaikeuksia katsoa televisiosta kotimaisia puutarhaohjelmia. Niissä loihditaan isolla rahalla uskomattomia pihoja ihan tuosta vaan. Kaivinkoneet kaivaa ja multakuormia kipataan pihalle. Koristehakkeet ja - katteet koristavat viimeisteltyjä istutuksia, ja se missä ei ole nurmikkoa niin siellä on hienoja terassilaudoituksia. Nurmikkokin perustetaan siirtonurmesta ja kaikki on heti valmista.
Tuo kaikki ahdistaa, koska se on kaukana omasta puutarhafilosofiastani. Ei puutarhan pidäkään tulla valmiiksi hetkessä. Se on jatkuvassa muutoksessa oleva organismi. Puutarhassa puuhailun suurinta nautintoa on juuri se, että aamulla siellä voi käveleskellä ja katsella sitä eri kuvakulmista, miettiä mitä siellä voisi tehdä ja mikä näyttää hyvältä. Se on sitä, että ottaa lapion ja kottikärryt ja kaivaa nurmikkoon aukon istutuksille. Siirtää kaivetut nurmikonpalaset siihen kohtaan pihaan missä on monttu.
Se on aikaa vievää, siinä kylvetään nurmikko siemenistä, jyrätään ja kastellaan sitä ja lopulta ilahdutaan kun alkaa vihertää. Se on myös itäneiden nurmikonsiementen tai porkkanarivien varjelemista kissan kuoputuksilta. Siksi pidänkin enemmän englantilaisista puutarhaohjelmista. Siellä on vielä käsityökalut kunniassa ja kaikkien ei tarvitse olla niin justiinsa. Siellä ei vilahda kuvissa multafirman tai taimiston logot vaan englantilaiset kertovat miten valmistetaan hyvää taimimultaa itse tai miten voi uusiokäyttää vanhoja betonilaattoja. Puutarhan pitää herättää tunteita. Sen tulee ahdistaa tekemättömillä töillään ja sen tulee ilahduttaa kun ne tulevat tehdyiksi. Puutarhassa voi istahtaa ja aistia läsnä olevaa hetkeä. Puutarha on myös keskustelukumppani, joka kuulee sisäiset dialogimme ja pohdiskelumme.
En ymmärrä avaimetkäteen-periaatteella rakenennettuja pihoja ja puutarhoja. Niiden kohtalot on määritelty tietynlaisiksi, ne eivät saa muuttua ja ensimmäisiä sammalia nurmikolla kavahdetaan. Voihan niissä toki istahtaa, ottaa lasillisen ja seurustella, mutta se ei ole enää puutarha vaan se on terassin jatke.
Puutarha ja piha ovat minulle elämän vertauskuva, sieltä löytyy vastauksia ja kysymyksiä. Puutarha ei saa olla kuitenkaan taistelupari. Joskus se vaikuttaa siltä kun ihmiset rahtaavat risuja kaatopaikalle tai mikä kauheinta, polttavat lehtiä pihalla! Lehtiä, joista saa mahtavaa kompostia tai jotka voi haravoida pensaiden ja kukkapenkkien katteeksi. Tai vaikka pottumaan höysteeksi. Jos kaikki mitä puutarhasta lähtee pois palauttaisi takaisin, ei tarvittaisi lannotteita. Komposti ja risuhaketin ovat oivallisia hankintoja.
No, ehkä olen vähän outo näissä pohdinnoissani, mutta luulen, että kiinalaiset tarkoittivat juuri tätä.