Ensi kohtaaminen Raaheen minulla on noin 3–4-vuotiaana. Yövyimme isän, äidin ja serkkutytön kanssa Raahessa yhden yön matkustajakoti Hansassa.
Matkasimme Hämeenlinnasta Vanajan autotehtaalta punaisella kuorma-autolla Raahen kautta Rovaniemelle ja puolimatkan pysähdys ja yöpyminen oli Raahessa. Elettiin vuosia 1959 – 1960.
Se on ollut varmaan pikkutytölle merkittävä ja erikoinen juttu, koska muista vieläkin että Hansasta ei tahtonut löytyä pienelle pottaa. Kyllä sekin lopulta hoitui ja niin päästiin yön vanhaksi.
Toinen asia, mikä jäi mieleen on Pekka-patsas ja sen vieressä oleva katulamppu. Liekö silloin jo raahekärpänen puraissut, koska muistan tapahtumat ihan hyvin.
Suvullani on myös kosketus Raaheen 50-luvun puolivälissä. Tätini opiskeli Raahen opettajaseminaarissa kansankynttiläksi ja isäni serkku opiskeli RP&KK:ssa merkonomiksi. Serkukset tulivat Rovaniemeltä Raaheen yhtä aikaa.
Kun he häissämme kuulivat että olen muuttamassa Raaheen, kummallakin nousi hymy kasvoille ja pohtivat: ”Vieläköhän siellä lehmät käyskentelee Fellmannilla?”
Muutin Raaheen joulukuussa 1974. Silloinen ensi vaikutelma Raahesta oli hiljainen, pieni puukaupunki. Keskustassa oli ihania pieniä puoteja.
Historia tihkui jokaisesta hirren raosta ja portin pielestä. Aah, mikä paikka. Kävin kaupassa aina eri ruokakaupassa keskustassa. Niissä oli sitä jotakin.
Kaikkein ihanin oli Vanha apteekki, sellaista en ollut ennen nähnyt. Jos olisi ollut mahdollista olisin ostanut aspiriinit yksi kerrallaan, jotta olisi voinut käydä siellä päntiönään.
Usein sunnuntaisin teimme kävelyretkiä Ollinsaaresta Katinhäntään. Vierekkäin rakennetut vanhat puutalot olivat kaupungin keskustassa ikänsä asuneelle elämys. Bio Huvimyllyssä tuli usein käytyä elokuvissa. Voin hyvin kuvitella, miltä turistista tuntuu kävellessään vanhassa kaupungissa.
Eräs asia, joka on minun raahelaisuuttani syventänyt, on kuntapäättäjänä toimiminen. Olen saanut olla remmissä 2000-luvun alkupuolelta saakka ja se kuulkaa on kasvattanut ja opettanut sen, mitä on olla raahelainen. Eteen on tullut monia asioita ja monelta kantilta, joskus jopa hankala kulma edellä.
Olen saanut oppia tuntemaan erilaisia ihmisiä eri ammateista ja taustaryhmistä.
Mielestäni on rikkautta olla osa Raahe-yhteisöä, raahelaisuudesta voimme olla ylpeitä.
Vanha sanonta, Raahe – Rooma ja Parriissi, menee minun kohdallani Raahe – Rovaniemi ja Parriisi. Kyllä Rovaniemi yhden Rooman päihittää.