Vedät puoleesi, lumoat minut. Kerrot minulle menneet, ja autat katsomaan tulevaisuuteen. Annat avaimet uusiin maailmoihin. Pitelen sinua käsissäni, ja painan rintaani vasten. Odotan iltaa päästäkseni sänkyyn kanssasi. Saat minut kukkimaan.
Kosketan sinua, haistelen ja maistelen, ja kuulen kutsusi, jota en voi olla seuraamatta. En aina ymmärrä sinua, ja se kiihottaa halua jatkaa kanssasi.
Ihailen säröjä ja särmiä, niinpä rytyt, repeämät ja kolhut, jotka löydän sinusta, innostavat vain lisätutustumiseen.
Tunnustan olevani puuma sinun suhteesi; jos nuorena ja koskemattomana pyydät päästä luokseni, otan sinut viivyttelemättä haltuuni, ja seuraan sinua pelkäämättä.
Kun hetkeksi irrotan otteeni sinusta, jatkat elämääsi minussa – ainiaan.
Annat päivilleni tarkoituksen, uneni seuraavat kulkuasi. Välilä sinä olet minä, toisinaan taas minä olen sinä.
Joskus poltat, joskus kylmäät sisintäni. Usein unohdan kanssasi kaiken menneen ja sen, että huominen on.
Mitkään mustasukkaisuuden säännöt eivät päde meihin. Nautin ajatuksesta, että olet rikastuttanut lukemattoman muun naisen ja miehen elämää ennen minua, ja tulet tekemään samoin jälkeeni.
Myös minä saan hetken omistaa sisariasi ja veljiäsi ajassa, joka alkaa sinun jälkeesi. Näin ymmärrykseni saa tilaisuuden laajentaa maailmankuvaani.
Tiedän, että nämä rakkaussuhteeni loppuvat aikanaan; ehkä jo piankin. Silti olen kiitollinen teille kaikille, jotka muokkasitte elämääni, estitte minua jäämästä tynnyriin vain kurkistelemaan reunan yli rikasta maailmaa, autoitte muodostamaan laajakaistakuvan elämästä, tästä yhdestä ainoasta, joka kohdalleni osui.
Olet minulle pyhä. Kukaan tai mikään muu kuin sinä ei saa minua niin varauksettomasti mukaansa.
Tarjoat elämyksiä: iloa – murhetta, voimaa – voimattomuutta, ihailua – halveksuntaa, rakkautta – vihaa, ymmärretyksi tulemista – ymmärtämättömyyttä jne.
Kaikki tuo on kanssasi sallittua, estot eivät kahlitse sinua. Minä myös voin kokea tuon kaiken kanssasi, kenenkään kyselemättä tai ehdollistamatta oikeuksiani.
Kirja, rakastettuni.